Edge of Tomorrow (2014)

Kun vuosia sitten näin yhden skientologia dokkarin, en pystynyt katsomaan pitkään aikaan Tom Cruisen elokuvia. Mies vaikutti suorastaan vastenmieliseltä. Kumminkin annoin mahdollisuuden yhdelle elokuvalle ja se käänsi pääni, että pystyin jälleen nauttimaan Cruise-elokuvasta. Tosin elokuvan juoni oli niin näppärä, että se olisi toiminut lähes kellä vaan Hollywoodin miesnäyttelijällä. Nyt muutama vuosi myöhemmin päätin kokeilla, että oliko leffassa vielä imua, vai olisiko sen "gimmick" yhden katselukerran ihme. Elokuva kun oli nerokas sekoitus Päiväni murmelina-elokuvaa ja videopelimäistä tieteissotaelokuvaa. Kyseessä on Doug Limanin (Bourne Identity) ohjaama Edge of Tomorrow (2014)



Edge of Tomorrow (2014)

Tom Cruise on niljakas ja selkärangaton Majuri William Cage, Tiedotusupseeri, joka vastoin tahtoaan komennetaan sotatantereelle avaruusolioiden hyökkäystä vastaan. Mies kuolee samantien joukkojensa kanssa, jouduttuaan avaruusolioiden ansaan. Mutta yhtäkkiä hän herää uudelleen samaan päivään ja kaikki alkaa alusta. Cruise joutuu toistamaan samaa päivää yhä uudestaan ja uudestaan, aina kun hän saa surmansa. Pian hän yrittää kaikkia mahdollisia keinoja selvitä pidemmälle ja saada viesti perille tulevasta ansasta, jossa sotajoukot saavat aina surmansa. Yhtenä kertana hän saa yhteyden naiseen ja sotasankariin (Emily Blunt), joka on kuulemma kokenut aiemmin saman "päiväni murmelina"-efektin...

Koska edellisestä katselukerrasta oli jo kulunut vuosia, oli elokuvan tapahtumat sopivasti unohtuneet ja muistoissa oli vain mielikuva hyvästä ja viihdyttävästä elokuvasta. Siksi toinen katselukerta nappasi mukaansa yhtä napakasti, kuin edellinen ja viihdyttävä vuoristorata sai alkunsa. Juoni on elokuvan voima ja vaikka se ei logiikka ei ole aukoton, toimii se poppariviihteenä todella hyvin. Varsinkin elokuvan alkupuoli. Vasta ihan loppupuolella kun Cruisen "extra-elämät" loppuu, loppuu suurin kiinnostavuus tapahtumia kohden. Onneksi se tapahtuu viimeisen 20 minuutin aikana. Loppu onkin harmillisen unohdettava. Silti se ei kumminkaan pilaa elokuvanautintoa.

En ole aiemmin pannut merkille, kuinka paljon elokuva muistuttaa saman ajan videopelejä. Varsinkin avaruusoliot ovat kuin pelistä napattuja ja eivät siksi ole kestäneet aikaa visuaalisesti kovin hyvin. Myös Cruisen uudelleen herääminen "peliin" tuo mieleen pelien extraelämät. Muuten elokuva on visuaalisesti vieläkin oikein näyttävä ja designit hyvännäköisiä. Näyttävin kohtaus on mielestäni heti alussa,  ensimmäisessä maihinnousuoperaatiossa. Tapahtumat ovat hengästyttäviä ja kuvaus tyylikästä. 

Parasta elokuvassa on hahmojen kasvaminen. Varsinkin Cruisen kasvaminen selkärangattomasta limanuljaskasta uhrautuvaksi sankariksi. Tosin idea on käytetty jo satoja kertoja eri elokuvissa, kuten edellämainitussa Päiväni murmelina pätkässä, mutta tässäkin elokuvassa se toimii.

Tällä kierroksella yksi asia pisti vähän häiritsemään, että miksi Emily Blunt, selvästi kovempi sotasankari, joka on kokenut saman uudelleensyntimisscenaarion kuin Cruise, ei selvittänyt tapahtumia loppuun, mutta kun Cruise miehenä ottaa ohjakset, niin johan rupeaa tapahtumaan.  Ihan kuin naisesta ei olisi ollut tehtävän loppuun saattamiseen ilman miehistä apua. No tämä on vaan tällaista nykyaikojen aiheuttamaa spekulointia, ja 2020-luvulla elokuvassa roolit olisivat luultavasti vaihdettu jo toisin päin.

Muita merkillepantavia näyttelijöitä on jääräpäinen Brendan Gleeson Kenraali Brighamina, kaikkien klassikkoscifielokuvien vakiokasvo Bill Paxton, sekä Noah Taylor (Game of Thrones)



Elokuvan Scoresta vastaa Christophe Beck ja score kuulostaakin oikein hyvältä. 

Edge of tomorrow on oikein mainiota ja mukaansa tempaavaa poppariviihdettä, jonka katsoo useammankin kerran, kunhan katsomiskertojen välissä on tarpeeksi aikaa. Suositellaan Tompan fanien lisäksi myös skifi- ja sotaelokuvien ystäville, jotka kestävät pieniä logiikka-aukkoja, eivätkä vaadi 100% kurttuotsaista taidepläjäystä analysoitavaksi.

- Kai Kumpulainen 18.7.2021