Tilaajat

Masters of the Universe: Revelation (2021, Season 01)



Kuten monelle muullekkin samanikäiselle, myös minulle Masters of the universe ja He-man olivat ensimmäinen kova juttu lapsena. En ollut varmaan edes viittä vuotta, kun ensimmäinen He-man ukkeli piti saada. Ja kun kolmoskanava alkoi näkyä suomen televisioissa oli He-man sarja kovin kaikista piirretyistä. Syntymäpäivillä lahjaksi saatu MotU-ukkeli oli tärkeämpi kuin yksikään muu lahja tai syntärivieras. Vasta He-manin jälkeen tulivat muut sankarit lapsuuteen. Vuosien varrella olen kerännyt takaisin menetettyjä figuureja, sarjakuvia ja tv-sarjan jaksoja. Olen lukenut useita kirjoja aiheesta ja katsellut kaikki dokumenttielokuvat. Tältä pohjalta jopa Netflixin She-ra sarja tuli katsottua tyttären kanssa, vaikka aika kaukana se lopulta oli itse He-manin tarinoista. Pelkkä asioiden mainitseminen ja parin tutun hahmon näkeminen riitti. Kun Kevin Smith julkaisi tiedon, että hän olisi tuomassa Netflixiin uuden He-man sarjan, olin varovaisen täpinöissäni. Tämä olisi nähtävä.
Ja hetihän sen katsoin, kun se sinne ilmestyi...

Masters of the Universe: Revelation (2021, Season 01)

Sarja jatkaa suoraan siitä mihin vanha filmation sarja 80-luvulla jäi. Kaikki tutut hahmot ovat mukana ja ensimmäinen jakso onkin mieletöntä nostalgia tulitusta. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Ruudulla vilkkuu tuttujen hahmojen ja laitteiden lisäksi vähän tuntemattomampia ja harvinaisempiakin vehkeitä. Kaikki näyttää niin oikealta ja mahtavalta. Mutta kuten jo alkumetreillä arvelinkin sarjan ensimmäisen jakson loppu muuttaisi kaiken päälaelleen ja mikään ei olisi niinkuin ennen. Ja niinhän siinä kävi. He-man ja Skeletor ovat oman sarjansa sivuhahmot ja tuskin edes mukana omassa sarjassaan. Eternia on lähes dystooppisessa tilassa ja Teelan johtama sekalainen joukko (lähinnä naishahmoja) yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on...

Aluksi olin harmistunut, että vanha kunnon maskuliininen He-man meininki muuttui päälaelleen. Sitten aloin päästä tarinaan sisään, mikä oli melko hyvä. Sitä vanhaa He-man meininkiä nähtäisiin takautumissa ja muistoissa, kun taas uudet seikkailut esittelisivät vanhoja hyviä hahmoja tuoden nostalgisia fiiliksiä mukanaan. Päähahmojen uusi modernisoitu lookki ei mielestäni ihan istunut vanhaan ja hahmot kuten Teela, tuntuivat geneerisiltä nykypiirrossarjojen hahmoilta moderneine hiuksineen. Silti sarja alkoi nopeasti kasvaa minulle ja olin ihan mukana touhussa. Jos tästä sarjasta haluaa pitää, on se helppoa. Yhtä helppoa on myös sen vihaaminen. Itse kallistuin sen pitämisen puolelle.

Hahmoja nähdään pitkin viisiosaista kautta todella monia. Teelan lisäksi tällä kertaa ruutuaikaa saa Asemies, joka on ennen ollut melko turha tyyppi. Nyt Asemies on todellinen Badass. Myös lapsuuteni suosikkilelu Roboto saa ensi kertaa enemmän ruutuaikaa. Vanhassa sarjassa häntä nähtiin melko vähän. Sarja myös uskaltaa tappaa tunnettuja hahmoja, mikä on rohkea veto. Sarjan ehkä tykein vetonaula on kumminkin mielestäni se, että Skeletorin äänenä kuullaan legendaarinen Mark "Luke Skywalker" Hamill, joka on napakymppi rooliin.



Visuaalisesti sarja on upean näköinen. Se on yhdistelmä komeaa piirrosjälkeä ja männä vuosien hieman nykivää animointiliikettä. Kaikki hahmot näyttävät upeilta. Jopa ne hassuimmat. Ensimmäisen jakson intro kaikkine lelulaatikoista napattuine maalauksineen oli myös komeaa katsottavaa. Myös musiikit ovat sarjassa jylhät ja komeat, vaikka vanhaa tunnaria ei juuri kuulla.

Sarja ei suostu olemaan vain pelkkä nostalgiapaukku, vaan vie tarinaa ja maailmaa vauhdilla eteenpäin, välillä repien kaiken vanhan uuteen uskoon. Sarjassa on kyse vanhojen hahmojen kasvamisesta henkisesti, mikä on parasta siinä. Sarja ei ole myöskään tällä kertaa vain lapsille tarkoitettu, vaan teemat ovat lähinna aikuisille suunnattuja. Sarjan kohderyhmä onkin lähinnä aikuiset, jotka ovat odottaneet koko ikänsä lisää He-man seikkailuja ja hieman nuoremmat, jotka ovat kiinnostuneita siitä, että mistä tässä vanhojen partojen kuhinassa olikaan kyse.

Täytyy myöntää, että sarja aiheutti muutamassa kohdassa oikein kylmät väreet ja fiilikset olivat välillä ihan tapissa. Sarja jäi niin mahtavasti kutkuttelevaan Cliffhangeriin, että en malta odottaa näkeväni kuinka tyypeille lopulta käy. Uskon, että Kevin Smith tietää, mitä on tekemässä ja tekee lopulta kunniaa sarjalle.

- Kai Kumpulainen 28.7.2021


Meikän ukkelit leikeissä.

Meikän ukkelit hyllynpäällä.




Promojulisteita:

























Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.
Lue lisää

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Kuva
Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla laskelmoitu Tr
Lue lisää

Kahdeksan Surmanluotia (1972)

Kuva
Mikäpä elokuva puhuttelisi paremmin näin isänpäivänä, kuin Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia . Vuosia tuo suomalaisen elokuvan merkkiteos on ollut meikäläisen katsomislistalla, mutta viisituntiselle spektaakkelille ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt kun löysin Yle Areenasta Martin Scorsesen johtaman säätiön The Film Foundation rahoittaman, 35 mm -filmikopiolle restauroidun version, niin ajattelin että nyt olisi otollinen hetki katsella tämä ajaton teos. Oliko teos kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen. No vastaan heti, että oli. Alta voitte lukea, että miksi. Kahdeksan Surmanluotia (1972) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) on suomalaisen elokuvan klassikko, joka on harvinaisen intensiivinen ja realistinen kuvaukseltaan. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Pihtiputaalla talvella 1969 tapahtuneeseen verityöhön, jossa juovuksissa riehunut pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Elokuvassa päähahmon nimi tosin on Pasi Ojala. Elokuva s
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Tango & Cash (1989)

Kuva
Buddy cop-elokuvia on tehty maailman sivu ja niitä löytyy yhtä paljon kuin mitä tahansa muuta elokuvagenreä, mutta kaikki tietävät, että parhaat niistä tehtiin buddy cop-leffojen kulta-ajalla, eli 80-luvulla. Yksi tärkeimpiin 80-luvun kyttäkaksikko leffoihin kuuluu tietysti actiontähtinäyttelijöillä varustettu Tango & Cash. Tässä kaksi aikansa suurimpiin actiontähtiin kuuluvaa näyttelijää ottavat egoistaan mittaa ja samalla laittavat paikkoja palasiksi. Väittäisin, että tässä elokuvassa on 80-luvun kyttätoimintaa puhtaimmillaan. Tango & Cash (1989) Ray Tango (Sylvester Stallone) ja Gabriel Cash (Kurt Russell) ovat kaupungin kovimmat jeparit, jotka hoitavat pidätykset keinoja kaihtamatta ja tuhoa ymparilleen luoden. Samalla he kilpailevat siitä kumpi on enemmän lehtien etusivulla. Rikollispomolla menee näihin kavereihin hermo, joten hän lavastaa ukot murhaan syylliseksi ja Tango&Cash lentävät yhdessä linnaan. Niinpä parivaljakko joutuu tekemään yhteistyötä samalla toisille j
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel
Lue lisää

Legend (1985)

Kuva
Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985. Legend (1985) Legenda kertoo kahdesta yksisarvisesta jotka ovat maailman valon vartijoina ja prinsessa Lilistä joka rikkoo metsän kirjoittamattomia lakeja ja aiheuttaa yksisarvisen kuoleman. Legenda kertoo kuinka Yön valtias Darkness joukkoineen aikoo alistaa maailman ikuiseen pimeyteen ja pahuuteen ja
Lue lisää

The King of Comedy - Koomikkojen Kuningas (1982)

Kuva
Martin Scorsesen The King Of Comedy - Koomikkojen kuningas (1982) on noussut viimevuosina enemmän esille siitä syystä, että se on toiminut Joker (2019) elokuvan isoimpana esikuvana ja yhtäläisyydet ovatkin huomattavat. Tätä ennen elokuva on ollut vähemmän tunnettujen Scorsesen elokuvien osastossa, joten kiitos Jokerin suosion, tämäkin elokuva sai ansaitsemansa huomion. Kyseessä on nimittäin erittäin mainio satiiri ja musta komedia. Jopa draamasta ja thrilleristä voidaan puhua kevyesti.  The King of Comedy - Koomikkojen Kuningas (1982) Epämiellyttävä julkkiksien nimikirjoitusten kerääjä ja stand up -koomikoksi pyrkivä Rupert Pupkin (De Niro) Juonii kohtauksen, jossa hän pelastaa ahdistuneen ja eristäytyneen televisioviihdyttäjän Jerry Langfordin (Lewis) ikävästä paikasta. Palkkioksi hän vaatii päästä hänen Talkshow-ohjelmaan esiintymään. Kun tapauksen jälkeen yhteydenotto Langfordin koituu haasteelliseksi, hän päättää pakkomielteisen päättäväisesti saada mieheen yhteyden keinolla millä
Lue lisää