Sleeper - Unikeko (1973)

Nyt se selvisi, mistä Demolition maniin on otettu kaikki ideat! Tai ainakin lähes kaikki. Vuosia sitten television ollessa päällä, katseeni kiinnittyi absurdiin näkymään, jota oli pakko jäädä tuijottamaan hetkeksi. TV:ssä pyörivä elokuva oli niin kummallinen, mutta kiehtova, että se olisi nähtävä joskus kokonaisuudessaan. Muutama vuosi tässä vierähtikin, ennen kun sain aikaiseksi hankkia elokuvan katsottavaksi ja olihan se vaivan väärti. Kyseessä on Woody Allenin Skifi-klassikko Sleeper, vuodelta 1973. Woodyn muu tuotanto ei ole minulle tuttu, kuin pintapuolin, mutta koska tämä elokuva on myös listattu 101:n scifi-elokuvan listalle, jotka on nähtävä kerran eläessään on tämä suositeltavaa myös scififaneille, vaikkei Woody Allenista muuten välittäisikään. Leffa sisältää mm. Dystooppisen tulevaisuuden, jäädytetyn sankarin, joka herätetään 200 vuoden päästä, kapinallisryhmän, Judge Dreddin kypäräpäisiä tuomareita muistuttavat poliisit ja sukupuoliyhteyden joka suoritetaan erinäisen laitteen avulla, ilman limakalvokontaktia. Ja on se myös hulvattoman hauskaa kohellusta!

Sleeper - Unikeko (1973)

Woody Allen on terveysruokakaupanpitäjä, joka vuonna 1973 jäädytetään kryogeenisesti sairautensa takia. Hänet herätetään 200 vuoden kuluttua dystopiseen tulevaisuuteen, jossa yksi hallitsija hallitsee totalitarismisessa maailmassa. Mies sulatetaan, jotta hän voisi auttaa kapinallista vastarintaliikettä  kukistamaan hirmuhallinto. Allen kuitenkin karkaa laboratoriosta, jonka jälkeen häntä pidetään vaarallisena muukalaisena. Hän päätyy mitä omituisempiin tilanteisiin kohdaten tulevaisuuden erikoiset keksinnöt. Lopulta hän pakenee mukanaan vastentahtoinen nainen Luna (Diane Keaton), joka pikkuhiljaa lämpenee tälle menneisyyden miehelle.

Elokuva tekee satiiria kaikesta mitä vuonna 1973 ajateltiin tulevaisuuden tuovan tullessaan, kuten robottiavusteiset palvelijat, kloonaus, geenimanipulointi, seksi ilman limakalvokontaktia, totalitarismi jne. koko tulevaisuuselokuvien ideoiden kirjo on mukana. Eniten mieleeni tuli 90-luvun elokuvat, kuten Demoliton Man ja Judge Dredd. Miksei myös Austin Powers. Tosin parodiaversiona näistä vakavammista elokuvista. Kuinka suuri esikuva sitten Sleeper on ollut näille, sitä en tiedä, mutta elokuvaohjaajien parissa sitä klassikkonakin pidetään. 

Woody Allenin slapstick huumori tuo mieleen mm. mykkäelokuvien suurimmat koomikot, eikä hän häpeile ottaa näistä mallia. Vaikka vaikutteet ovat selkeät on kohellusta todella hauskaa seurata. Mies kaatuilee mm. jättimäiseen banaanin kuoreen, keikkuu vapaana olevien tikkaiden päällä, kokeilee jetpackia ja pomppii ilmalla täytetyssä puvussa yms. Elokuvaa ei siis pidä ottaa missään vaiheessa vakavasti ja aika Screwball-komediasta onkin kyse.







Visuaalisesti elokuva on kiehtovaa retrofuturismia ja simplismiä, jollaiseksi 70-luvulla kuviteltiin tulevaisuuden näyttävän. Sitä on hauska katsella.

Erilaiset keksinnöt kuten huumepilveen saattava hopeapallo ja Orgasmatron kaappi, joka tarjoilee automaattisia orgasmeja käyttäjilleen, ovat hulvattomia. Tässä siis vitsaillaan 70-luvun seksi- ja huumekultturin kustannuksella. Oikeastaan mikään instituutio ei ole tarpeeksi pyhä, ettei siitä väännetäisi vitsiä. Kun Allenilta kysytään, että uskooko hän jumalaan, hän vastaa uskovansa vain Seksiin ja kuolemaan. Molemmat tapahtuvat elämässä vain kerran. Tosin kuoleman jälkeen ei tule paha olo.

Puvustuksesta vastaa nuori Joel Schumacher!

Musiikkina kuullaan Dixieland tyylistä jazzia, joka soi aina kohelluskohtausten taustalla. Scoresta vastaa Preservation Hall Jazz Band.

Jos haluat sivistää tieteiselokuvien tietämystä, katsoa yhden ainoan Woody Allen elokuvan, nähdä jotain todella absurdia tai nauraa kippurassa 70-luvun slapstick huumorille, jollaista ei enää tehdä on tässä sinulle elokuva kesäiseen ja kepeään tunnelmaan.



Ohjaus Woody Allen.

- Kai Kumpulainen 20.7.2021