Existenz (1999)

Existenz on ollut ilmestymisestään asti yksi suosikeistani David Cronenbergin filmografiassa. Leffan ollessa tuore, katselin sitä useaan otteeseen, mutta viime katselusta on lähes kolmekymmentä vuotta. Muistikuvissani mielsin elokuvan suht helpoksi seurattavaksi ja jopa viihteelliseksi elokuvaksi, ottaen huomioon Cronenbergin aiemmat elokuvat. Existenz ilmestyi hieman aiemmin kuin saman vuoden hittileffa Matrix ja molemmissa sivutaan hieman samanlaista virtuaalimaailmaa. Koska nyt on kauhukuu meneillään, jolloin on tapana katsella vain pelkkiä kauhuelokuvia, ajattelin ottaa kyseisen pätkän pitkästä aikaa katsantaan. Vaikka elokuva ei olekkaan puhdasta kauhua, vaan enempi jopa scifiä, ajattelin sen vinksahtaneen maailman silti sopivan teemaan.

Existenz (1999)

Allegra Geller on maailman kuuku pelisuunnittelija, jonka uusin peli Existenz on esittelyssä. Pelin käyttöliittymänä on alaselkään asennettu implantti, bioportti, johon orgaaninen pelikonsoli kiinnitetään. Kesken pelin esittelyn aseistautunut fanaatikko ampuu Gelleriä ja samalla vahingoittaa konsolia. Geller pakenee PR-harjoittelijan Ted Pikulin (Jude Law) kanssa. Geller houkuttelee vastentahtoisen Pikulin ottamaan itselleen bioportin, jotta he voisivat pelata peliä ja tutkia onko se vahingoittunut. Pari joutuu pian mystiselle matkalle, jossa virtuaalitodellisuus ja todellisuus menevät sekaisin.

Visuaalisesti elokuva näyttää hyvin riisutulta. Voisi jopa puhua tv-elokuvamaisesta ilmeestä. Ehkä se on Cronenbergin tarkoittamaa tyyliä, tai sitten budjetti on ollut hyvin pieni. Valaistus on pehmeä ja lattea. Erilaiset tehosteet ja varsinkin orgaaniset pelikonsolit olisivat hyötyneet paljon toisenlaisesta valaistuksesta. Nyt kaikki näyttää aika kumiselta ja muoviselta. Jopa ihmiset. En tiedä miten paljon kuvaa on käsitelty jälkeenpäin 4k-julkaisuun, mutta dvd:n masterointi näyttää ikävän halvalta. Elokuvassa on myös kohtauksia jotka tuovat mieleen vanhat Hitchcockin leffat. Esim. autolla-ajelukohtaus on toteutettu vanhaan tyyliin trikkikuvana greenscreeniä vasten. Ehkä tämä kaikki muovisuus ja riisuttu pelkistyneisyys on tarkoitus kuvastaa pelin maailmaa, eikä niinkään realistista maailmaa. Tai ehkä se on vain budjetti kysymys. Oikeastaan tämä tv-elokuvamaisuus ei kumminkaan häirinnyt katselukokoemusta, kun kaikki ällötykset olivat kohdillaan. Käytännön tehosteet olivat aivan mallikkaan näköisiä.

Yksi söpö kaksipäinen cgi-lisko ei oikein vakuuttanut, vaan näytti juuri sellaiselta kököltä 90-luvun cgi-örkiltä, kuin siihen aikaan oli tapana. En muista kuinka hyvin se toimi vhs-aikana.

Cronenberg on muistanut tälläkin kertaa seksualisoida leffan teemat. Esim. pelaajien selässä oleva bioportti muistuttaa peräreikää, jota tietenkin nuoleskellaan välillä. Siihen kytketään tappi josta lähtee napanuoraa muistuttava johto, joka taas yhdistyy orgaaniseen pelikonsoliin. Konsoli näyttää tissien ja alapään osien yhdistelmältä. Tosin kumiselta sellaiselta. Avattuna pelikonsoli on kuin sisäelimiä täynnä oleva elävä olento. Tällä härpäkkeellä on siis tarkoitis pelata tätä virtuaalipeliä.

Suosikkini leffassa on käsiase, joka kasataan tunnistamattoman eläimen luista ja jonka luoteina toimivat ihmisen hampaat. Aseen kasaamisprosessi on aika luotaantyötävä.

Pelaaminen itsessään on hieman ahdistava kokemus ja kuten pelaajalle, katsojallekkin tulee välillä pakokauhu päästä pois tuosta pelimaailmasta, joka muistuttaa lähinnä psykoosia. 

Existenz on julkaistu vähän ennen saman vuoden Matrixia, mikä onkin yllättävä sattuma, kun miettii miten samanlainen idea niissä on, toki täysin täysin erilailla toteutettuna. Molemmissa kumminkin ihminen kytkeytyy koneeseen johdolla päästäkseen virtuaalimaailmaan. Myös paljon myöhemmin ilmestynyt Nolanin Inception omaa hieman samanlaisen idean, että ollaanko unimaailmassa vai todellisuudessa. Toki 90-luvun lopulla ilmestyi monenlaista virtuaalimaailmaa tutkivaa elokuvaa, kuten Johnny Mnemonic, Strange Days, 13th Floor ja Nirvana. Kaikki noista ovat meikäläisen suosikkeja.

Elokuvassa on runsaasti tunnettuja näyttelijöitä. Pääosaa esittää Jude Law, jonka persoonaa muuttuu useampaan kertaan pelin aikana. Nuori Jude Law on ihan ok roolissaan.

Hänen pelikumppaninaan toimii pelisuunnittelija Allegra Geller, jota näyttelee Heightful Eightistä ja Liftarista tuttu Jennifer Jason Leigh. Jostain syystä näyttelijä nostaa meikäläisellä karvat pystyyn, enkä oikein pidä hänestä. Ehkä hän on niin hyvä näyttelemään pirullisen noita-akan rooleja, että se menee ihon alle. Varsinkaan tässä elokuvassa hän ei saanut minun sympatioita. Ehkä se oli tarkoituskin. Täytyisi katsoa enemmän hänen elokuviaan, että voi verrata.

Willem Dafoe tekee lyhyen, mutta muistettavan roolin atonkorjaajana. Dafoe on aina loistava pienessäkin roolissa.

Myös Ian Holm (Alien, Lord Of The Rings) on mukana. Hänkin vähän vähemmän ruudulla, mutta tärkeässä roolissa kumminkin.

Elokuvan musiikkiraidasta vastaa ammatimies Howard Shore, joka tunnetaan mm. Lord Of The Ringsin scoresta. Leffan musiikki on oikein toimivaa, vaikkakaan ei kovin mieleenpainuvaa.

Muistelin, että kyseessä on Cronenbergin kaupallisin elokuva, mutta olin ehkä väärässä. Vaikka se ei tarjoile läheskään niin graafista kamaa kuin herran aiemmat elokuvat, kuten vaikka Kärpänen ja Videodrone, jää siitä silti hieman ikävä olo karmimaan selkäpiitä. Silla lailla hyvällä tavalla. Elokuvan ällötykset on onnistuttu kuvaamaan sopivan ällöttävästi, että melkein tekee pahaa katsoa joitain juttuja. Vaikkakin näitä säästellään aikalailla, eikä mitään megaällötysfestivaaleja tällä kertaa tarjoillakkaan. Siinä missä videodrone otti kantaa videosukupolven tarpeeseen yhä väkivaltaisempiin elokuviin, tekee Existenz saman videopeli- ja virtuaalitodellisuussukupolvelle. Existenz on itselleni Cronenbergin filmografiassa melko korkealla sen viihdyttävän sisällön ja scifi-vaikutteiden takia, vaikka kaikkein syvällisin kontentti jää uupuman. Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 21.10.2024 

Julistegalleria:

Erilaisia fyysisiä julkaisuja: