Tilaajat

Fire In The Sky - Valo Taivaalta (1993)

 
90-luvulla lentävät lautaset ja avaruuden muukalaiset olivat kovassa suosiossa. Oli aiheesta kertovia elokuvia, televisiosarjoja ja suomessa jopa Juhan Af Grann, joka väitti olleensa läheisissä tekemisissä alieneitten kanssa. Myös paljon oli puhetta, että ihmisiä olisi oikeasti abduktoitu ympäri maailmaa. Yksi 70-luvun tositapahtumiin perustuva kirja sai jopa oman elokuvasovituksensa vuonna 1993. Kirja kertoi tarinan uskomattomasta oikean elämän tapahtumasta, jossa tunnistamaton lentävä esine kaappasi Arizonalaisen metsurin viideksi päiväksi. Elokuvan on ohjannut Robert Lieberman ja se on mielestäni yksi parhaista "ufojen" sieppauksista kertovista elokuvista. Ellei paras. Sen nimi on Valo Taivaalta (Fire in the Sky).

Fire In The Sky - Valo Taivaalta (1993)

Viisi metsuria todistavat raskaan työpäivän jälkeen, kun lentävää lautasta muistuttava tunnistamaton asia kaappaa heidän työtoverinsa. Kukaan kylässä ei usko heidän hullua tarinaansa, vaan koska miestä ei löydy, heitä epäillään ystävänsä murhasta. Poliisilaitoksella valheenpaljastus laitteet todistavat heidän tarinansa todeksi. Mutta mihin mies on todella kadonnut.

Elokuva alkaa rauhallisesti ja kertoo karmivat tapahtumat takautumina. Se on suurimmaksi osaksi hyvin 90-lukuisen näköinen, mutta hyvässä mielessä.



Elokuva pohjautuu oikeisiin tapahtumiin ja aikalailla noin ne menisivätkin varmasti oikeastikin, pois lukien avaruusaluksella tapahtuvat tapahtumat. Ne ovat ovatkin elokuvan parasta antia. 

Visuaalisesti avaruusalus (tai jokin muu tutkimuslaitos) on tehty todella komeasti ja sen asukkaat, eli humanoidit ovat todella hyvännäköisiä. Kaikki tehosteet ja lavasteet on tehty käsityönä ja praktikaaliefekteillä. Tämä kaikki on kuvattu oikeilla kameroilla, joten kaikki näyttää todella aidolta ja vaikuttavalta. Missään kohtaa ei nähdä minkäänlaisia tietokone-efektejä. Kohtaus on todella näyttävä ja kestänyt aikaa upeasti. En muista nähneeni yhtä hienoa vastaavanlaista kohtausta tuolta aikakaudelta. Myös painottomuus on saatu näyttämään hyvältä. Erikoistehosteista vastasi Industrial Light & Magic.

Alieneiden tekemät kokeet Waltonille ovat melko tuskallista katsottavaa,  mutta silti niin nautinnollisen komean näköistä.

Näyttelijät elokuvassa vaihtelevat hyvistä suorituksista, ärsyttävään ylinäyttelemiseen. Esimerkiksi Craig Sheffer (Nightbreed), joka näyttelee meksikolaista kuumakallea, on kovista esittäessään hieman ärsyttävä tapaus.



Robert Patrick (Terminator 2, T-1000) taas on erittäin loistava ja karismaattinen arizonalaisena metsurina ja perheenisänä. Hän nouseekin elokuvan päähahmoksi. Siepattua Travis Waltonia esittää D. B. Sweeney. Noble Willingham (Walker Texas Ranger) nähdään vanhana seriffinä. 

Elokuvan scoresta vastaa Mark Isham (Blade, The Hitcher) ja se on hyvin 90-lukuisen kuuloista jazz-soittimilla soitettua jännitysmusiikkia.   

Elokuva on mielestäni yksi parhaista avaruusolentojen sieppauksista kertovista elokuvista, ellei paras. Jos aihe yhtään kiinnostaa, tai olet elänyt 90-luvun ufo-buumin lävitse, suosittelen tätä lämmöllä. 

- Kai Kumpulainen 13.1.2022



Juliste

Uusin julkaisu elokuvasta tätä kirjoittaessani.

















Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rankataan Jack Ryan-elokuvat

Kuva
Tom Clancyn kirjat olivat minulle jo nuorena kollina osittain tuttuja, ja varsinkin pc-peli Tom Clancy's Rainbow Sixiä tuli pelailitua, mutta kirjoissa toistuva päähahmo Jack Ryan meni minulta aikoinaan aivan ohitse. Tämän takia en osannut yhdistää hahmoa samaksi kirjojen elokuva-adaptaatioissa ja esimerkiksi Harrison Fordin hahmon saatoin sekoittaa saman ajan Takaa-ajettu elokuvan hahmoon Kimbleen. Punaisen lokakuun metsästyksessä Ryan jää taas aika taka-alalle ja päähahmoksi nouseekin Conneryn näyttelemä Marko Ramius. Tänä vuonna otin asiakseni ottaa hahmosta selvää, sekä katsoa kaikki Jack Ryan-elokuvat järjestyksessä ja pistää ne sen jälkeen jokinlaiseen paremmuus järjestykseen.  Rankataan Jack Ryan-elokuvat: 5. Jack Ryan: Shadow Recruit Tämän elokuva piti selkeästi aloittaa uusi elokuvasarja, jossa Jack Ryan on kuvattu toimintasankarina Jason Bournen, Ethan Huntin ja James Bondin tyylin, tai jopa niiden vanavedessä. Mentorina hänellä on tällä kertaa Kevin Costner, joka onk...
Lue lisää

Jurassic Park maratoni, arvostelussa 1, 2 ja 5

Kuva
Jurassic Park (1993) Kävin katsomassa elokuvateattereissa Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Parkin vuonna 1993. Se oli huikea kokemus ja vei taas elokuvaefektejä eteenpäin vahvalla kädellä. Crichtonin kirjakin tuli ahmittua samoihin aikoihin, vaikka se oli aikalailla erilainen. Dinosaurukset oli hetken aikaa maailman isoin juttu ja kaikkien huulilla. Itselläkin oli jp-aiheisia sarjakuvia, leluja, nes -peli ja kouluvihkoja. Nyt 26-vuotta myöhemmin ajattelin katsoa elokuvan 4k:na netflixistä, ja näyttää sen lapsillekkin. Elokuva oli hyvin kestänyt aikaa ja varsinkin dinot oli näyttäviä ja ehkä jopa aidomman oloisia kuin vaikka jurassic worldissa. Jotenkin maagisesti ne on tehty niin hyvin, että vieläkin ne vakuuttavat jopa uuden sukupolven. Dinot piti alunperin toteuttaa go-motion tekniikalla, mutta nykimisen takia ne tehtiin lopulta tietokoneella, joka oli aika uutta silloin. Sen verran monta kertaa olen tämän nähnyt 90-luvulla, että muistin kaikki kohtaukset ulkoa. Pari ko...
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

Jouluelokuva : Batman Returns (1992)

Kuva
Katselin tämän joulun ensimmäisen jouluaiheisen elokuvan. Se on yksi tärkeimmistä lapsuuteni elokuvista, ja yksi parhaista sarjakuvaelokuvista koskaan. Kyseessä on tietenkin Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, vuodelta 1992. Batman Returns (1992) Elokuvassa on Jouluaatto ja Gothamissa kuhistaan viemäreissä elävästä Pingviini-miehestä (Danny DeVito). Max Shreck (Christopher Walken) suunnittelee Gothamiin voimalaa, joka voiman tuottamisen sijasta imisi Gothamista virtaa. Bruce Wayne (Michael Keaton) ei suostu rahoittamaan voimalaa, mutta Pingviini yhdistää voimansa Shreckin kanssa ja samalla haluaa löytää vanhempansa, jotka hylkäsivät tämän ollessa vasta vauva. Katuja terrorisoi Red Triangle-sirkus jengi ja paikkoja räjäyttelee pvc:hen pukeutunut kissanainen (Michelle Pheiffer). On siinä Batmanille puuhaa. Muistan kun isä vei minut katsomaan tätä elokuvateatteriin. Batman oli vanhemmille tuttu 60-luvun sarjasta ja hän varmasti ajatteli, että tässä mennään katsomaan jotain värikä...
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

Game of Thrones (2011-2019)

Kuva
Game of Thronesin alkuvaiheilla en ollut kovinkaan kiinnostunut fantasia-aiheisesta valtapelisarjasta, joten en hypännyt sarjan mukaan sen ollessa uusi. Kiinnostus nousi toki hypen myötä, mutta koska katsottavaa oli muutenkin hyllyt pullollaan, eikä HBO:n tilaaminen muutenkaan kiinnostanut tuolloin, jäi sarja edelleen katsomatta. Lopulta tässä kävi samoin kuten monien hypesarjojen kanssa, että itse hype rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan ja päätin odottaa rauhassa, kunnes koko sarja on saanut päätöksensä ja pöly laskeutunut, ennen kuin lähtisin tätä kahlaamaan. Työtaakka tuntui todella isolta, koska kausia oli kertynyt jopa huikeat 8 kappaletta ja aika on aina kortilla. Yhtenä päivänä kumminkin päätin, että tänään on se vuosi kun katson tämän sarjan pois. En tiennyt sarjasta paljoa mitään ennakkoon ja olin sulkeutunut kaikilta spoilereiltakin täydellisesti, ihme kyllä. Vuosi 2021 olisi minun Game of Thrones vuosi. Koska kaikki tästä sarjasta on jo vuosien varrella kerrottu moneen kertaa...
Lue lisää

Spawn (1997)

Kuva
Kun Spawn-sarjakuvan ensimmäinen numero ilmestyi Suomessa, olin heti aivan myyty. Se sisälsi kaikea, mikä oli sarjiksissa coolia 90-luvulla. Oli Venomin kaltainen symbioottipuku, Darkmanin kaltainen pahasti palanut päähahmo, Batmanin kaltaista goottipönötystä kirkkojen katoilla, murhaajapelle, jättimäisiä aseita, saatanateemaa ja jopa helvetti. Sekä paljon muuta. Kaiken lisäksi lehti oli suunnattu varttuneemmalle yleisölle, eikä lapsille. Lehti lähti heti kestotilaukseen ja tilasinkin kaikki numerot, mitä Suomessa julkaistiin. Ne löytyvät vieläkin hyllystä. Kun lehtien sivuilla ruvettiin vihjailemaan Spawn-elokuvasta, olin aivan pähkinöinä. Kuinka siistin elokuvan tuosta saisikaan aikaiseksi. Tuo olisi nähtävä elokuvateattereissa. Harmillisesti Spawn-elokuva ei koskaan saapunut Suomen teattereihin, mutta onnekseni löysin sen lopulta videokasettina Anttilasta. Kannessa komeili teksti "Pimeyteen syntynyt. Valan velvoittamana." Vaikka elokuva ei ollut täydellinen, tarjoili se se...
Lue lisää