The Devil's Backbone ( El espinazo del diablo, 2001)

Vaikka olenkin ollut kova fani Guillermo Del Toron elokuville jo siitä asti, kun näin Mimicin vuonna 1997, en jostain syystä ollut katsonut hänen filmografiansa seuraavaa elokuvaa Devil's Backbone (2001) koskaan aiemmin. Tämä saattoi johtua kahdesta syystä. Kyseessä oli kauhuelokuva ja sen lisäksi vielä espanjankielinen sellainen. Jostain syystä kauhuleffat jäävät useasti paitsioon, kun valitsen hyllystä seuraavaa leffaa katsomattomien osastolta.

Vaikka olenkin oppinut vuosien varrella, että espanjasta tulee todella kovia pätkiä, niin espanjankielinen elokuva on aina hieman etäännyttänyt leffavalinnassa ja joku tutumpi kieli on kiilannut eteen. Vuosi sitten laitoin kumminkin dvd-boksin odottamaan seuraavan vuoden kauhukuuta, jolloin katson yleensä pelkästään omistamiani kauhuleffoja. Nyt oli siis aika ottaa härkää sarvista ja katsoa tämä pätkä pois, joka tunnetaan myös alkuperäisellä nimellään El espinazo del diablo.

The Devil's Backbone ( El espinazo del diablo, 2001)

Carlos on espanjan sisällissodassa orvoksi jäänyt pieni poika, jonka hänen valvojansa jättää tylysti yksin keskelle autiomaata rähjäiseen orpokotiin. Orpokodin pihan keskellä töröttää valtava pommi. Sotakoneiden lennettyään paikan yli, pommi jäi pudotessaan suutariksi.

Muut orpokodin pojat eivät päästä uutta tulokasta helpolla ja Carlos joutuukin useamman kerran ikävyyksiin. Näitä tapahtumia varjostaa myös mystinen olento, jota kutsutaan nimellä  "hän joka huokailee". Kummajainen ei ole ainut, joka aiheuttaa karmivia tapahtumia tarinan edetessä.

Täytyy myöntää, että hieman harmittaa oma laiskuuteni, kun en ollut katsonut tätä elokuvaa aikaisemmin. Oli nimittäin todella positiivinen kokemus. Leffaa voisi hieman verrata Toron myöhempään, tunnetumpaan teokseen nimeltä Pan's Labyrinth. Molemmissa kielenä on espanja. Molemmissa elokuvissa kuvataan historiallista sota-aikaa ja molemmissa elokuvissa ihminen on se julmempi hirviö, oikeiden hirviöiden jäädessä vain groteskin näköisiksi olennoiksi. Molemmissa on todella julmia kohtia ja molemmissa on fantasiaelokuvan tuntua. 

Devil's backbonessa tosin möröt jäävät aivan minimiin, eikä niitä lopulta ole kuin yksi kappale. Siihen on mallia otettu selvästi saman ajan japanilaisista kauhuleffoista, kuten Ringu ja Kauna. 

Koska kyseessä ei ole Hollywood-pätkä, ei sitä tietyt "disney" säännöt estele, joten tässä nähdään välillä todella julmia tapahtumia, kuten kasottain räjähdyksessä kuolleita pikkulapsia. Tämä kohtaus ainakin herätti allekirjoittaneen, vaikka ei liian graafinen lopulta ollutkaan. Ajatustasolla vaan melkoisen karmea. Elokuva eteneekin kesyn oloisesta poikaporukan seikkailuista, kokoajan julmempaan ja synkempään suuntaan. 

Kauhuelokuvana leffa ei ollut kovinkaan pelottava. Enempi sellainen mystinen kummitussatu, jossa kauhuelementit olivat lähinnä fantasianomaisia. Itse "kauheus" elokuvaan taas tulee lähinnä ihmisen käsittämättömästä julmuudesta ja itsekkyydestä. Leffa muuttaakin tyyliään sen keskivaiheilla kummitustarinasta selvitymistarinaan.

Vaikken olekkaan kummituselokuvien suurin kuluttaja, oli tämä juuri oikeanlainen omaan makuuni. Se on täynnä loistavia näyttelijöitä ja elämänmakuisia hetkiä. Se myös ravistelee käsittämättömällä julmuudella ja vääryydellä. Se on loistavasti kuvattu, sommiteltu ja leikattu. Espanjankielikin vain lisää hahmojen uskottavuutta. Yhden tähden nipistäisin täysistä pisteistä siinä mielessä, että muutaman kohtaus oli ennalta arvattava. Muuten katselukokemus oli erittäin positiivinen ja voin suositella tätä kaikille leffafaneille, jos ette ole vielä nähnyt. Vihdoinkin minä olen. Toron leffoissa nostaisin sen melko korkealle, ehkä jopa Top kolmoseen.

- Kai Kumpulainen 16.10.2021

juliste- ja fyysinenjulkaisugalleria:

Mike Mignolan kuvittama kansikuva on hieno.

Oma henkilökohtainen Dvd-julkaisu keräilyversiona.