The Time Guardian (1987)

Yksi elokuvaharrastuksen parhaimmista puolista on se, kun sattumalta bongaa jonkun hieman harvinaisemman leffan, joka näyttää heti siltä, että tässä on "kovan näköinen" pätkä. Sellainen joka herättelee jotain nostalgisia fiiliksiä vanhoilta ajoilta, kun vasta alotteli katselemaan leffoja, mutta samalla sellainen josta ei ole jostain syystä kuullutkaan. Heti herää kysymys, että mistä tallainen on tullut ja miksi en ole siitä aiemmin kuullut. Myöskin sellainen, että jos olisi nähnyt elokuvan nuorelle iällä olisi se nyt ikisuosikki. Tähän tarpeeseen vastaan tuli sattumalta vanha elokuvajuliste, joka näytti heti kiehtovalta. Kyseessä on australialainen tieteistoimintapätkä nimeltä The Time Guardian vuodelta 1987. Julisteen tietty camp-henkisyys, mutta samalla myös dystooppista scifiä huokuva estetiikka veti saman tien puoleensa. Yhdistelmä poikamaista tieteisfantasiaa ja aikuismaista väkivaltatoimintaa sai hankkiutumaan elokuvan pariin keinolla millä hyvänsä. Kirsikkana kakun päälle julisteessa oli mukana myös Carrie "Leia" Fisher. Oliko tämä Mad Maxin maasta tullut tieteistoimintapätkä kadotettu helmi vai jopa mainio kalkkuna. Siitä otamme selvää. Ohjaajana toimi ainakin klassisen Asfalttisoturin käsikirjoittaja ja apulaisohjaaja Brian Hannant.

The Time Guardian (1987)

Vuonna 4039 neutronisodissa selviytyneiden ihmisten kaupunki matkustaa ajassa ja avaruudessa paetakseen Jen-Dikejä, kyborgirotua, joka on päättänyt pyyhkiä koko ihmiskunnan pois. Kaksi kaupungin sotilasta, paatunut Ballard ja historioitsija Petra, siirretään Etelä-Australian erämaahan vuoteen 1988 valmistelemaan kaupungille laskeutumispaikkaa. Petra haavoittuu, ja Ballard etsii apua geologi Annie Lassitelta.

Ballard järkyttyy huomatessaan, että Annien muinaiset luolamaalaukset esittävät hänen kaupunkiaan. Kun poliisi MacCarthy aktivoi Ballardin seurantalaiteen tämän vastusteluista huolimatta, Jen-Dikien etujoukko saapuu Australiaan.

Juoni on käytännössä sama kuin ekassa terminaattorissa pienillä muutoksilla. Koneiden tilalla ovat Jen-diki nimiset kömpelöt kyborgit. Ihmisten lisäksi ajassa kulkee kokonainen kaupunki ja menneisyyteen 80-luvulle lähetetään "Kyle Reesen" lisäksi myös Prinsessa Leia, eli Tom Burlinson ja Carrie Fisher.



Terminaattorin lisäksi mielessä käy saman vuoden Masters of The Universe elokuva. Kaikissa näissä tieteisefektipaukut ladataan sekä alkuun, että loppuun ja muu aika hortoillaan hiekkaisissa pikkukylissä 80-luvulla ja tieteisefektit ovat minimissään, luultavasti budjetin säästämiseksi.

Kyseessä onkin selvästi pienen budjetin tekele, jossa efektit muistuttavat enempi 80-luvun alkua kuin loppua, mutta tätä aikaa eläneille on tarjolla paljon hauskoja näkymiä. Tulevaisuuden kaupunkiin on haettu inspiraatiota mm. Blade Runnerista ja paremmalla valaistuksella, tai sen jättämisellä pois, olisi siitä saanutkin ihan näyttävän näköisen. Nyt liika valaistus paljastaa halvat lavasteet. Välillä leffa toki näyttää ihan näyttävälle. Mielessä käy mm. 80-luvun Gorman-leffat. Pienoismallit ovat ihan hyvin luotuja. Kyseessä on kumminkin pienen budjetin australialainen tekele 80-luvulta, niin siihen suhtautettuna kaikki näyttää melko hyvältä.

Leffan heikkouksiin mielestäni kuuluu pahiskyborgien design, mikä näyttää sekä lapselliselta, että hyvin kömpelöltä. Hyvin vaikea uskoa, että näistä pökkelöistä roboteista olisi mitään oikeaa uhkaa. Loppukohtaukseen kyborgien riehuessa pikkukylässä ollaan saatu hieman uhkaavuutta jopa kyhäiltyä.

Pääosaa esittävä Tom Burlinson Ballardina on viihdyttävän huvittavaa seurattavaa. Hintelän ja nyhverön näköinen kaveri esittää paatunutta, arpeutunutta badassia, jonka jokainen vuorosana tulee vihaisesti hampaitten välistä kähisten. Mies vastustaa kaikkea ja kaikkia ja on sen lisäksi menossa pääedellä sotaan aina kun mahdollista. Myös hänen farkkutakamustaan kuvataan poikkeuksellisen paljon. Sen lisäksi, että elokuvan juoni muistuttaa Terminaattoria, repesin pahasti nauramaan, kun Ballard heitti lopussa kovan lainin "I'll be back". 

Carrie Fisher ei tavallaan ole edes toinen pääosaesittäjä, mutta tunnetuin kumminkin kaikista näyttelijöistä. Lähtiessään matkaamaan menneisyyteen saa hän päällensä nolon "nännipanssarin". Samanlaisen saa tosin myös Tom Burlinson. Suurimman osan elokuvaa nainen on haavoittuneena, eikä ole kuvassa niin paljon kuin alkuksi luulisi.

Nikki Coghill on geologi Annie, joka yllättävän nopeasti riisuutuu ja heittäytyy Ballardin käsivarsille. Onhan kaveri höyrähtäneen oloinen ja väkivaltainen tyyppi, joka väittää olevansa tulevaisuudesta. Tässä on selvästi yritetty tehdä Kyle Reesen ja Sarah Connorin kaltaista paria.

Tunnetuimmista naamoista selkeästi toinen on Dean Stockwell, joka on monelle tuttu Quantum Leap - Aikahyppy-sarjasta. Ainakin minulle. On hän kyllä ollut sellainen jokapaikan höylä aikanaan, että naama on tuttu sieltä täältä. Tässä pätkässä hän esittää tulevaisuuden kaupungin johtajaa.

Fisherin ja Stockwellin potentiaali jää tosin hyödyntämättä, ja pääosan esittäjä Burlinson ei aina tuo tarvittavaa karismaa raskaaseen rooliin. Enemmän tahatonta komiikkaa.

Elokuvassa on myös koomisuutta lisäämässä pari pikkukylän seriffiä, jotka ovat toinen toistaan häijympiä ja osaamattomia työssään.

Ja tietenkin ajan hengen mukaisesti mukaan on otettu itämainen kung fu -sensei, koska se oli "coolia" tuolloin. Mitään oikeata virkaa hahmolla ei ole juonen kannalta. Saadaanpa Karate kid- ja Amerikan ninja-fanit hereille.



Elokuvassa on myös legendaarisen tason ylittävä tahatonta huumoria edustava kohtaus, kun tämä aasialainen sensei on pukeutunut lippikseen ja haalariin, jolloin hän sivusta näyttää aivan ankalta.

The Time Guardianissa on kyllä kiinnostava pohjaidea, jossa on potentiaalia ja tietty 1980-lukuisen scifi-estetiikan viehättävyys. Aavikon miljöö toimii visuaalisena kontrastina tulevaisuuden kaupungille. Heikkouksina on sitten heikko käsikirjoitus ja henkilöhahmojen onneton kehitys. Tehosteet ja tuotantoarvot eivät kohtaa kunnianhimoa. Myös hyödyntämätön näyttelijäkaarti vähän vaivaa. Leffan kohdeyleisö on myös hieman hukassa. Välillä elokuva muistuttaa naivia lasten- ja nuorten tieteiselokuvaa, kunnes kuvaan pomppaa tissit, tai rutkasti verta. 

The Time Guardian on selkeästi yritys luoda suuri australialainen sci-fi-eepos, mutta se jää epätasaiseksi ja kömpelöksi. Se toimii parhaiten kulttielokuvana, jota katsotaan huvittuneena sen epätäydellisyyksistä — ei genreklassikkona. Suositellaan 80-luvun estetiikan ystäville, kultti-, kalkkuna- ja roskaleffojen ystäville, sekä australialaisten genreleffojen faneille. Itse viihdyin sen parissa vallan mainiosti ja porukalla katsottuna se olisi ollut erittäin huvittavaa puuhaa bongailessa tahatonta komiikkaa.

Vaikka elokuvaa ei ole helppo löytää katsottavaksi, löytyy siitä useita erilaisia Blu-ray julkaisuja ja sen saattaa löytää mm. Plex ja Amazon Prime palveluista.

- Kai Kumpulainen 3.1.2026

Julistegalleria, promokuvia ja erilaisia julkaisuja:

Tulevaisuuden henkilöiden hauskat hatut naurattivat myös

Kino Lorberin Blu-ray julkaisu

Kotimainen vhs-julkaisu. Elokuva on suomennettu virheellisesti "Avaruuden soturit", vaikka kyseessä ei ole avaruudesta tulleita sotilaita, vaan tulevaisuudesta.

Saksalaisia digibookeja