Myönnetään, että en ole ollut koskaan mikään suurin fani DC:n hahmolle Green Lantern, eli Vihreä Lyhty. Takavuosien Ryan Reynoldsin tasapaksu elokuvakaan ei hahmoa parantanut silmissäni. Keräiltyäni aikani DC:n animaatio-elokuvia, vastaan tuli leffa, jonka hankkiminen tuntui kaikkien Batman ja Superman leffojen jälkeen mielenkiintoiselta ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Kyseessä on DC animaatioleffojen alkupään tuotos Green Lantern: First Flight (2009) . Juoni lyhykäisyydessään: Avaruudesta tippuu alus, jonka sisällä on loukkaantunut muukalainen Abin Sur. Muukalainen antaa Maan miehelle ja hävittäjäpilotille Hal Jordanille erikoisen sormuksen, jonka avulla hän pystyy luomaan mitä vaan mielikuvitus tuo mieleen. Taakkana sormuksessa on se, että Hal joutuu avaruuteen Green Lantern Corpsien jäseneksi ja on pian avaruuspoliisin hommissa, lähes tahtomattaan... Käsikirjoittaja Alan Burnett (Batman: Mask of the Phantasm) ja tuottaja Bruce Timm (Batman animated series) ovat onnist

Lapsena katsoin monia kertoja tämän, silloin hieman pelottavan ja synkän, Steven Spielbergin tuottaman ja Dom Blunthin ohjaaman  An American Tail, eli paremmin suomessa tunnettu Fievel matkalla amerikkaan, vuodelta 1986. Tarina kertoo venäjän juutalaisten maahanmuutosta uuteen amerikkaan ja siellä new yorkiin. Elämä ei ole helppoa. Tarina on kuvattu hiirten näkökulmasta, jotka lähtevät kissoja pakoon, mutta joutuvat ojasta allikkoon. Amblin entertainment teki omia isoja animaatioita Disneyn klassikoiden tapaan, mutta näissä oli erona tietty vakavahenkisyys ja synkkyys ja huumorin vähäisyys. Silti ne oli tehty komeasti ja animointi ja taustat on hienon näköisiä koko elokuvan ajan. Myös amerikan historiaa tulee tutuksi tässä. Kyllä tämä toimi vieläkin nostalgian nälässä ja lapset jakso katsoa alusta loppuun, eli laatu leffa. - Kai Kumpulainen 27.1.2019

3 simoa oli yllätyshauska komedia, jonka löysin vahingossa ja jonka näyttelijöistä ja ohjaajasta tuli kerta heitolla suosikkejani, mutta nyt kun näin vihdoinkin ohjaaja Teemu Nikkin elokuvan ARMOMURHAAJA (Euthanizer, 2017) niin siinä jää moni leffa kauas taakse. Huh huh, mikä leffa. Matti Onnismaa on Veijo Haukka, mekaanikko joka sivubisneksenä lopettaa eläimiä halvempaan hintaan kuin eläinlääkäri, mutta hintana on aina moraalisaarna eläimen omistajalle. Onnismaa vihaa ihmisiä ja onkin enempi eläinten puolella. Haukan elämänkatsomuksessa kivulla täytyy olla tasapaino ja sen tulee tuntemaan aika moni kylän ihminen. Sekaan soppaan sekoaa vielä vahvasti soldiers of odineita parodioiva ja kritisoiva Suomen soturit. Kyseessä on synkkä ja pikimusta komedia, jossa on myös hienoa draamaa ja satiiria. Elokuva tempaa mukaansa ja kokoajan haluaa tietää enemmän ja katsoa lisää, vaikka kuinka raskaaksi ja oudoksi aiheet menisivätkin. Se osaa yllättää ja vastaavanlaista suomalaista leffaa en

Mad TV:stä tutum Jordan Peelen edellinen elokuva Get Out oli loistava sekoitus kauhua, mysteeriä, huumoria, yllättävyyttä, rasismin vastaisuutta ja tummien kulttuuria. Myös näillä samoilla linjoilla jatketaan hänen seuraavassa, yllätys hyvässä Us (2019) elokuvassa. Vuonna 1986 tyttö katoaa huvipuistossa perheeltään peilitaloon, jossa hän säikähtää kaksoisolentoaan. Nykyaina tyttö on kasvanut aikuiseksi ja perhe lähtee lomalle tytön lapsuuden maisemiin. Kunnes yhtenä yönä perhettä rupeaa vainoamaan joukko omituisia hahmoja, jotka paljastuat perheen jäsenten kaksoisolennoiksi. Mistä on kyse? Elokuva asettaa hyvät lähtökohdat, joitten puitteissa haluaa kokoajan tietää, että mistä on kyse. Keitä nämä doppelgängerit ovat. Mielenkiinto pysyy kokoajan yllä. Välillä jännitys ja kauhu kepenee, jopa humoristiseksi ja jopa perheen lapset tappavat porukkaa, kuin heinää sen kummepia murehtien. Juuri kun alkaa olettaa, että kyseessä on pöhkö ja heppoinen kauhistelu, tulee lopun twistin, jok

Katselinpa päivänä muutamana Timo Tjahjanton ohjaaman indonesialaisen toiminta-elokuvan, joka perustuu graafiseen novelliin, eli The Night Comes for Us, vuodelta 2018. Plot: Triadin huipputappaja teurastaa kasapäin porukkaa, mutta jättää yhden tytön henkiin ja saa siitä hyvästä peräänsä liudan murhanhimoisia gangstereita. Leffa oli komean näköinen, erittäin brutaali, (mutta ei ihan splatter kummiskaan), täynnä toistaan hienompia taistelukohtauksia, jotka saavat 2010-luvun hollywood-actionit häpeään. Äkkiseltään ei tule mieleen mitään yhtä komeaa hollywood-actionia, kuin John Wick ja Daredevil-sarja, joissa olisi ollut edes puoliksi näin komeaa toimintaa. Välillä jopa oikeasti jännitin "sankareiden" puolesta, koska tässä leffassa voi kuka tahansa kuolla. Tällaista actionia ei mielestäni ole valtavirrassa ollut liikaa tarjolla ja sitä oli ilo katsoa. Päänäyttelijä oli aika taviksen näköinen ja kukaan ei oikein erottunut toisesta kaverista selkeästi, vaan kaikki oliv

Year of the matrix (2003) oli huikea ilmiö. Samana vuonna tuli kaksi megalomaanista matrix jatko-osaa, Animatrix-animaatio kokoelma, videopeli ja ties mitä. Tuntui, että sinä vuonna ei muusta puhuttu kuin matrixista ja joka paikassa kuhistiin matrix-juttuja. Kavereille jotka olivat nähneet elokuvat ensin, soiteltiin puhelimella ja kyseltiin, että mitä siinä tapahtui. Itselleni ensimmäinen Matrix oli täyden kympin elokuva ja on vieläkin top10 listalla. Kun katsoin nyt uudelleen matrixin jatko-osat Reloaded ja Revolutions, en osaa olla muistamatta kuinka hienoa aika oli niiden tullessa ja kuinka huikeita ja eeppisiä leffat olivat ja se vaikuttaa yhä katselukokemukseeni, joten en osaa olla kovin kriittinen näitä katsoessani, vaan se parikymppinen kaveri hihkuu yhä sisälläni. Vaikka näissä alkaa olla pientä nostalgian poikasta, niin silti tuntuu, että vastahan nämä ilmestyivät. Itse pidän kahta jatko-osaa yhtenä pitkänä elokuvana samanlailla kuin esim. Kill Billejä, mutta vielä su

Pikkupoikana kun katselin isäni kanssa paljon Roger Mooren kokoperheen James Bondeja, yksi Bondi sai minun täyden huomion. Siinä ei ollut Roger Moorea, hassuja agenttilaitteita, eikä höpsöä huumoria, vaan tylyä aikuisille suunnattua meininkiä. Kyseisestä leffasta piti saada sarjakuvasovituskin, oli siinä sen verran tiukkaa toimintaa. Päätin pitkästä aikaa katsoa nykysilmillä tämän yhden kautta aikojen suosikki Bondeistani. Kyseessä Licence to Kill , eli suomalaisittain Lupa tappaa (1989) Licence to Kill (Lupa tappaa,1989) Elokuvan alussa Felix Leiter (David Hedison) on menossa naimisiin ja hän ja hänen bestman James Bond (Timothy Dalton)  joutuvat lähtemään kesken häätouhujen nappaamaan piiloistaan ilmestynytta julmaa huumelordia  Franz Sanchezia (Robert Davi). He saavatkin miehen kiinni ja ehtivät häihin,  mutta Sanchez lahjoo Leiterin kollegan Ed Killiferin (Everett McGill) ja mies vapautuu. Sanchez kostaa Leiterille hänen hää-yönään syöttämällä Felixin käden ja jalan haille. F

  Kun olin pikku poika, näin R-kioskin vuokrahyllyssä jotain niin pelottavaa ja outoa, että se kuva jäi mieleni syövereihin ikiajoiksi. Kyseessä oli Mark 13 - Tarkoitettu tappamaan elokuvan kansi. Vähän aikaa sitten oli pakko ottaa selville, että mistä oli kyse ja kysehän oli elokuvasta nimeltä Hardware vuodelta 1990 . Elokuvan on ohjannut Richard Stanley (Dust devil, Dr. Morean saari). Tarina perustuu 2000AD (Judge Dredd)-sarjakuvalehden tarinaan nimeltä SHOK!. Maailma onkin kuin suoraan Judge Dredd-sarjakuvan sivuilta ja lähempänä sarjakuvaa, kuin yksikään Dredd-leffa tähän mennessä, vain itse Dredd puuttuu maisemista. Itse olen kova fani Dredd sarjakuville ja 200AD:n tarinoille. Dylan McDermott as Moses "Hard Mo" Baxter Elokuvassa eletään siis post-apocalyptisessä Cyberpunk maisemissa, joita meikä diggaa kybällä. Kaikkialla on likaista ja törkyistä ja pelkkä eläminen on yhtä tuskaa ja ahdistusta. Asiaa ei helpota yksi tappajarobotti. Alkukohtaus sai mut

Katselin eilen (29.12.2018) vihdoinkin blu-rayltä Guillermo del Toron ohjaaman The Shape of Water (2017). Alkujaan olin varma, että tämä on Hellboy-hahmo Abe Sabianin syntytarina elokuva, koska Amfibimies on täysin saman näköinen, se syö myös kananmunia ja näyttelijäkin on sama Doug Jones. Mutta ilmeisesti se ei ollut, vaan kyseessä on Toron oma luomus. Elokuva alkaa hämmentävästi Sally Hawkinsin aamurutiin eja kuvaamalla, mikä onkin taas joitain rajoja rikkovaa kuvausta ja herättää heti mielenkiinnon. Elokuvan alku muistuttaa jotain ranskalaista elokuvaa (ehkä Améliee) musiikeineen ja kepeällä ilmaisulla. Vihreä värifiltteri peittää leffan koko keston ajan tuoden siihen fantasia elementtejä ja ajan patinaa (myös Améliessa taisi olla vihreä värifiltteri). Hawkins onkin mainio mykkänä lyhyenä siivooja naisena, jonka sisällä palaa intohimo. Richard Jenkins nähdään Sallyn lähinaapurina, ystävänä ja epätoivoisena mainosmaalarina, jonka työt ei kelpaa enää mihinkään, kun valokuvat o

Pitkään olen halunnut nähdä tämän leffan, jonka luulen osittain nähneeni lapsena, eli jatko-osa toiselle ewok leffalle ja samalla star wars spin off, joka sijoittuu episode 5 ja 6 väliin. Jim ja Ken wheatin yhdessä ohjaama ja George Lucasin tarinaan perustuva EWOKS - the battle for endor, vuodelta 1985. Pahan Terakin johtamat Marauderit hyökkäävät ewokki kylään ja tappavat kaikki ihmiset, mukaan lukien Cindel-tytön vanhemmat. Tyttö pakenee wicket nimisen ewokin kanssa metsään ja siitä alkaa seikkailu, jossa ystäviä apuna käyttäen on pelastettava kidnapatut ewokit terakin linnasta. Tässä oli sellaista kasariajan nostalgiaa tuoden mieleen nukkefantasiat kuten labyrinth. Hyvikset on yltiösöpöjä ja pahikset hemmetin rumia. Pukuja ja naamareita ynnä muuta stopmotion saurusta on ilo katsella kaiken tämän cgi-ajan hengettömyyden keskellä. Leffassa on leppoisa meininki, mutta mukava kiireetön seikkailuhenki. Jos olisin omistanut tämän lapsena, olisin varmaan katsonut tätä useasti. Endo

Katselin pitkästä aikaa Amazing Spider-manin (2012) uudelleen. Tää on ollut aina se mun lempparein Spiderman paristakin syystä. Leffa on hieman aikuismaisempi, vakavampi ja hieman synkempi, kuin muut spidermanit ennen ja jälkeen ja pidän siitä.  Toiseksi Garfield on musta parhain Peter Parker, ehkä sen takia, että se ei ole kauhea nyhverö-nörtti tai ihan teini, vaan vähän aikuisempi semicool skeittaava misfit-jäbä, johon on helpompi samaistua. Garfield liikkuu hienosti ollessaan spider-man ja Spider-manin pukukin on realistisempi kuin aikaisemmin tai myöhemmin.  Jatko-osa ei ollut lähellekkään samaa tasoa ja se harmittaakin, että trilogia ei saanut sen takia kolmos-osaa. Tästä leffasta huokuuu semmoinen nolanin-batmanin aikainen vakavuuden haku, vaikka Spiderman heittääkin hyvää läppää ja on hauskakin välillä, mutta kun haavoja tulee ja niitä tulee, niin niistä vuotaa verta ja kun haulikolla ammutaan, niin käsi lähtee irti yms.  Tässä leffassa on mun mielestä paras spid