Ensimmäinen Ridley Scottin Blade Runner (Final cut) on lähestulkoon maailman paras elokuva. Se on vuosikymmenien aikana kasvanut niin isoksi ja tärkeäksi, että sitä on vaikeaa päihittää. Ainakaan minun kirjoissa. Mutta elokuvan jatko-osa menee aika lähelle. Vain aika näyttää kuinka hienosta teoksesta tässä on kyse ja jääkö tämä elämään samalla lailla kuin esikoisteos. Kyseessä on mestariohjaaja Denis Villeneuven näkemys aiheesta, eli Blade Runner 2049 (2017). Ryan Gosling on K, uudemman nexus 9 mallin replikantti. Hänen tehtävä on etsiä ja tappaa vanhemman mallin replikantteja. Hän asuu Hologrammi-tytön, Join kanssa. Join on suunnitellut Wallace (Jared Leto). Wallacen yhtiö jalostaa biologisesti viljeltyjä Replikantteja. Ihan ensimmäiseksi täytyy mainita elokuvan visuaalinen puoli. Se on mielettömän hieno. Elokuva näyttää visuaalisesti parhaimmalta elokuvalta, jonka olen nähnyt 2010-luvulla. Jokainen viipyilevä kohtaus on niin kaunis, että siitä voisi ottaa still-kuvan ja la

DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle. Myös Justice League: Crisis on Two Earths (2010) kuuluu näihin parempiin animaatio-elokuviin. Se perustuu löyhästi Grant Morrisonin tekemään JLA: Earth 2 sarjakuvaan, sekä Justice League: Worlds Collide elokuvan käsikirjoitukseen, jossa JLA joutuu taistelemaan pahoja kaksoisolentojaan vastaan toisessa universumissa. Rinnakkaisuniversumissa Lex Luthor ja Jokeri edustavat hyviksiä, jotka joutuvat taistelemaan Crime Syndicate-ryhmän hirmuhallintoa vastaan. Crime Syndicate on kuin Justice Leaguen vastakohta, jota johtaa julma Ultraman, Superwomanin ja Owlma

Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.

DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle. Myös Batman: Under The Red Hood (2010) kuuluu näihin parempiin animaatio-elokuviin. Se perustuu Judd Winick käsikirjoittamaan samannimiseen sarjakuvaan ja hän on myös itse tehnyt elokuvan käsikirjoituksen. Jason Toddin raa'asta murhasta on kulunut viisi vuotta. Jokeri on linnassa, mutta Gothamin alamaailman ottaa komentoon uusi mystinen rikollinen Red Hood. Black Mask joukkoineen yrittää päästä eroon tästä uudesta Crimelordista, mutta turhaan. Batman pyytää apua Ra's al Ghulilta saadakseen selville, kuka tämä mystinen Red Hood on, jonka taistelutaidot

Katselin vihdoinkin viimeisen David Fincherin ohjaaman leffan, jota en ollut vielä nähnyt. DVD oli lojunut kaapissa jo hyvän tovin. Muistan vuonna 2002 nähneeni trailerin tästä leffateatterissa, mutta silloin ei kiinnostanut mennä katsomaan, kun oli hämähäkkimiestä sun muuta menossa :D Kyseessä on siis PANIC ROOM. Plot: Elokuva kertoo Meg Altmanista joka muuttaa tyttärensä Sarahin kanssa suureen taloon Manhattanilla. Suuressa talossa kumpaakin kiinnostaa erityisesti turvahuone (engl. Panic Room) joka on talon parhaiten suojattu huone. Heti ensimmäisenä yönä taloon murtaudutaan ja Meg ja Sarah pakenevat turvahuoneeseen. Rikolliset ovat edellisen omistajan rahojen perässä, jotka on piilotettu jonnekin taloon. Rikollisilla ei ole aikomustakaan lähteä talosta, ja he yrittävät päästä turvahuoneeseen. Kaiken lisäksi kaikki puhelinlinjat on katkaistu, matkapuhelin väärässä huoneessa, Sarahilla on diabetes, eikä huoneessa ole hiilihydraattipitoista syötävää. Sarahin verensokeri laskee l

Katselin juuri kehutun James Wanin kaverin Leigh Whannellin ohjaaman cyberpunk elokuvan Upgrade (2018). Yleensä diggailen cyberpunkia kovaa, mutta parhaimmillaan se on likaista ja rosoista. Tämä toi visuaalisesti mieleen ysärin tulevaisuus toimintaleffat, joissa on joku futuristinen auto tai muu elementti, mutta muuten kaikki näyttää samalta kuin nytkin, esim. Timecop tuli mieleen. Tarinallisesti tässä ei ollut mitään timecoppia, mutta kun näin tämän ja venomin trailerin peräkkäin, niin tuli mieleen paljon yhtäläisyyksiä. Logan matshall-green muistuttaa kovasti Tom Hardyä ja kaveri saakin tässä sisäänsä "symbiootin" joka tekee miehestä "ninjan" ja muutenkin juttelee takaisin. Lyhykäisyydessään Logan halvaantuu ja menettää vaimonsa rikollisten hyökkäyksessä, mutta saa tiedekaverilta niskaansa tekoäly-piirin, joka antaa nopean liikkuvuuden ja päättelykyvyn, jonka avulla on hyvä lähteä kostamaan. Diggailin tarinasta paljon. Gorea oli hillitysti mukana ja se oli s

Parrasta Asiaa-Simolla vieraillessa, päädyttiin leffa-illassa jotenkin lopulta katsomaan elokuva, jota en ollut nähnyt sitten 90-luvun. Kyseessä on George Millerin ohjaama Noidat, eli The Witches of Eastwick (1987). Pääosassa nähdään aikansa suosituimpia kasvoja legendaarisesta Jack Nicholsonista lähtien. Noitina toimii sympaattiset Cher, Michelle Pheiffer ja Susan Sarandon. Elokuva on outo yhdistelmä romanttista komediaa ja Tim Burtonin mieleen tuovaa fantasiakauhuilua. Jack on peto mieheksi ja pistää kolmen naiskaveruksen päät sekaisin käyden kaatamassa niistä jokaisen sänkyynsä yksitellen. Samalla paljastuu, että naisilla on noitamaisia kykyjä ja he päättävät kostaa pelimiehellä, mutta hän alkaakin paljastua, jos ei vihtrahousuksi, niin ainakin saman kaliiberi demoniksi. Siinä on koko kylä ihmeissään ja kohta oksennetaan kirsikan kiviä ryöpyllä. Nicholsonin karismalla ei ole rajaa tässäkään leffassa ja leffan naisnäyttelijätkään eivät jää pahasti jälkeen. Erilaiset p

Kun mahdollisuuteni  elokuvien vuokraamiseen ala-ja ylä-asteen välissä avautui, niin niitähän piti kantaa kahmalokaupalla joka päivä koulun jälkeen ja uppoutua näihin loputtomiin maailmoihin, joihin en ollut päässyt käsiksi vanhempien kautta, eli äärimmäisen väkivaltaisiin toimintaleffoihin tietysti. Yksi klassikko kautta aikain on hehkuttamani Leon, mutta on myös toinen suosikki, jota en ole syystä tai toisesta niin paljon mainostanut maailmalla. Se on yksi parhaista yhdeksänkymmentäluvun toimintaelokuvista nimeltä Desperado (1995). Tuo elokuva nosti ohjaaja Robert Rodriguezin maailman kartalle, mutta samalla se teki tähtiä näyttelijöistä, kuten Antonio Bandera ja Salma Hayek. Tämä El Mariachi trilogian toinen osa ja softreboot on omissa kirjoissani klassikko, joka teki minusta fanin kaikille elokuvan päänäytelijöille. Elokuva jatkuu siitä, mihin El Mariachi jäi. Muusikko (Banderas) on menettänyt soittokätensä ja rakkaansa mafiapomo Mucolle. Kosto ei riittänyt vaan nyt hän aiko

Nuorena poikana yksi suosikkileffoista oli Robert Rodriguezin Desperado. Muutamat takaumat siinä tuntuivat oudoilta, koska tuntui kuin olisi pitänyt nähdä jotain aiempia tapahtumia, joita ei elokuvassa näytetä. Sitten vastaan tuli vuokraamossa vhs-kasetti nimeltä El Mariachi. Ensin luulin, että se on joku halpa kopio Desperadosta. Sitten kuulin, että se on saman ohjaajan elokuva, joten oletin, että Desperado on kalliimpi Hollywood-remake El Mariachista. Lopulta vuokrattuani kasetin, kävi selväksi, että kyseessä onkin Desperadon esi-osa ja Desperado onkin kakkos-osa, joka jatkuu suoraan El Mariachin lopusta. Toisin sanoen Desperado olikin El Mariachi 2. El Mariachi on vuonna 1992 ilmestynyt ensimmäinen Rodriguzin elokuva ja samalla hänen läpimurtonsa. Espanjankielinen amatoorinäyttelijöiden voimalla tehty elokuva maksoi vain 7000 dollaria, mutta elokuva näyttää kalliimmalta. Columbia picturesin löytäessä elokuvan, he ostivat oikeudet ja käyttivät elokuvan markkinointiin moninkertais

Katselin just loppuun viimevuonna tulleen, Heikki Kujanpään ohjaaman Suomen hauskin mies. Elokuva on tositapahtumiin perustuva sotadraama, joka sisältää mustaa huumoria ja onnistuu myös naurattamaan monessa kohtaa, vaikkei oikeastaan komedia olekkaan. Elokuva kertoo punavankileiristä, jonne tuodut vangitut punaiset teatterinäyttelijät saavat jäädä teloittamatta, mikäli kehittävät saksalaista komentajaa hauskuuttavan näytelmän. Teatteriryhmää johtaa suomen hauskin mies Toivo Parikka (Martti Suosalo) ja vastapuolella on pirullinen ja huumorintajuton kapteeni Halm (Jani Volanen). Muissa rooleissa loistaa sykkeestä tuttu Leena Pöysti, aivan nuoren Heikki Kinnusen näköinen Paavo Kinnunen, Paleface!, Tommi Eronen, Vesa Vierikko, jussi Nikkilä, Panu Vauhkonen ja Jussi Lehtonen. Näyttelijät tekevät todella hyvän suorituksen, varsinkin Suosalo/Volanen kombinaatio ja sitä on ilo katsella. Elokuva on todella hyvän näköinen ja ilman suomenkieltä voisi luulla jopa ulkomaalaiseksi paljon kal

Robert Rodriguesin El Mariachi Trilogian kakkososa Desperado on yksi kovimpia toimintaleffoja ysäriltä ja itselleni ikisuosikki toimintaleffojen kohdalla. Siksi aikoinaan katsoin myös elokuvan jatko osaa useaan kertaan, mutta jotain siinä oli väärin, kun se ei ikinä noussut samalle tasolle Desperadon kanssa. Itse El Mariachi hahmokin jäi vähän taustalle ja shown varastaa Johnny Deppin omituinen hipster-agentti Sands. Mukana on iso liuta ysärin kovia näyttelijöitä ja ohjaaja kovassa vedossa, vaikka tarinan kerronta onkin hieman sekavaa. Siksi päätin katsastaa uudelleen, että miltä elokuva tänä päivänä näyttää. Kyseessä on Once Upon A Time In Mexico (2003) Elokuvan juoni ei periaatteessa ole kovinkaan monimutkainen. Johnny Depp on CIA-agentti Sands, joka palkkaa kuolleeksi luullun El Mariachin (Banderas) tappamaan kenraali Marquezin (Gerardo Vigil). Marquez on syyllinen El Mariachin vaimon ja syntymättömän lapsen surmaan ja jopa tämän omaan "surmaan". Siksi kosto olisi