The Last Witch Hunter (2015)

Vuonna 2000 ilmestynyt avaruustoimintakauhu Pitch Black (Pimeän uhka) oli yllätyshitti ja nosti Vin Dieselin meikäläisenkin tietoisuuteen. Jonkin aikaa tulikin seurattua ahkerasti, mitä tuo mystinen mörisijä tuuttasi pihalle, mutta sitten pikkuhiljaa kiinnostus alkoi lopahtaa ja Dieselin tuotosten katselu jäi melko satunnaiseksi. Eipä miehen skaala niin laaja ollut, etteikö siihen tulisi ähky hyvinkin nopeasti. Ei ole siis kovinkaan mysteeri, miksi en ole aiemmin katsonut tätä 8 vuotta sitten ilmestynyttä The Last Witch Hunteria. Enkä aikonut oikeastaan katsoa sitä nyttenkään, mutta harvinaisia elokuvajulkaisuja lärätessäni, leffasta tuli vastaan parikin melko komeaa steelbook-julkaisua, joten kiinnostukseni heräsi. Jos leffasta on julkaistu useampikin erikoisjulkaisu, olisiko se kumminkin enemmän kuin pelkkä alelaarien tusinapätkä. Ei siinä auttanut, kuin ottaa selvää ja tilata itsellekkin peltikoppainen versio aiheesta. Kannethan ne on tärkeimmät, vai mitä. Se mikä leffassa on mielenkiintoista on se, että koviskuoren alta Vin Diesel paljastui Dungeons & Dragons-nörtiksi, jonka d&d-henkiseen ideaan leffa pohjautuu. Tarina ei siis perustu mihinkään aiempaan kirjaan, tai sarjakuvaan, vaikka näin voisi helposti olettaa. Elokuvan on ohjannut Breck Eisner (Sahara, The Crazies).

The Last Witch Hunter (2015)

Kahdeksansataavuotta sitten noitakuningatar päästää valloilleen mustan ruton tuhotakseen ihmiskunnan. Ritarijoukko, mukaan lukien leskeksi jäänyt Kaulder (Diesel), hyökkää hänen luoliinsa ja kukistaa hänet. Ennen kuolemaansa noitakuningatar kiroaa Kaulderin ikuisella elämällä. Kaulder käyttää kuolemattomuuden hyväkseen, metsästääkseen kaikki maanpääliset noidat, apunaan pappi Dolan.

Elokuva yrittää olla aikansa trendienmukaisesti synkkä ja vakava, mutta ei kumminkaan liikaa, etteikö sitä voisi markkinoidan nuoremmillekkin fantasia- ja supersankarileffojen kannattajille. Siinä on hieman Dark Knight-leffojen jäämiä, mutta sekaan on heitetty tuolloin Vikings-sarjan suosion takia, samankaltaista viikinki-estetiikkaa. Esim. Diesel on saanut trendikkään viikinkiperuukin ja parran takaumakohtauksiin. Visuaalisesti elokuva ajaa asiansa, vaikkakin joistakin karmeista cgi-lonkeroista on sakotettava. Maskeeraukset ovat hyvännäköisiä, kuten elokuvan pahis Witchqueen. pidin enemmän alkuosiossa nähtävästä vanhasta ajasta, jota olisin katsellut pitempäänkin. Moderniaika New yorkeineen ei ollut mielestäni ihan niin mielenkiintoista.

Elokuvassa on melko nimekäs castaus näyttelijöitä. Pääosaa, eli Kaulderia, esittää tietenkin Vin Diesel, joka ei esittelyjä kaipaa. Vin vetää perinteisellä mörinä tyylillä, mikä ei poikkea mistään aiemmasta tahi myöhemmästä toimintaroolista.



Se mikä tässä on mielestäni mielenkiintoista, on se, että Diesel esittää leffan alussa vaaleahiuksista, pohjoismaalaista, viikinkityylistä hahmoa (perinteisen latinohahmon sijaan). Miehestä on siis ulkoisesti moneksi. Olisinkin halunnut nähdä enemmän tämän keskiaikaisen Kaulderin seikkailuita, kuin modernissa ajassa kulkevan sliipatun ja karvattoman miljonääri-Dieselin toimintaa. Kaulderin hahmo on sekoitus Bruce Waynea, Bladea, viikinkiä, Constantinea jne. Dieselin mukaan hahmo perustuu D&D hahmo Melkoriin.

Michael Caine esittää Noidanmetsästäjän apulaista, pappi Dolania. Hän on kolmaskymmeneskuudes Dolan Kaulderin rinnalla. Hahmosta tulee mieleen Dark Knight-leffojen Alfred, jonka takia Caine on varmasti pestattukkin tähän rooliin. Tosiasiassa Caine on varmasti tullut leffaan vaan helpon palkkashekin takia ja oikeastaan nukkuu suurimman osan ajasta. Kirjaimellisesti.

Kolmattakymmenettäseitsämättä Dolania esittää taas kaikkien rakastama Hobitti, eli Elijah Wood. Wood on oikein hyvä roolissaan Kaulderin sidekickinä. Tästä parista tuleekin mieleen Constantine-elokuvan Constantine (Keanu Reeves) ja tämän sidekick Kramer (Shia LaBeouf).

Kaulderin toista (noita)apulaista esittää taas Game of Thronesista tuttu Rose Leslie. Leslie on mielestäni piristysruiske kankean Dieselin rinnalle. Leslie on näitä "parempia" näyttelijöitä elokuvassa.

Elokuvan kakkospahista Baltasar Ketolaa esittää islantilainen Ólafur Darri Ólafsson. Se mikä tekee hahmosta mielenkiintoisen on se, että hahmolla on Suomen kansalaisuus ja sukunimi. Harvoin tulee tällaisissa leffoissa suomalaisia hahmoja vastaan. Varsinkaan islantilaisen esittämänä.

Pääpahista, eli noitakuningatarta esittää ranskalais-saksalainen näyttelijätär Julie Engelbrecht. Engelbrecht on kokoajan vahvan maskeerauksen peittämänä, mutta noidan desing on mielestäni komea. Erityismaininta takaraivosta roikkuvalle selkärangalle.

Musiikeista elokuvassa vastaa Michael Bayn ja Hans Zimmerin kaveri Steve Jablonsky. Lopputeksteissä kuullaan Ciaran Rollari-coveri Paint It, Black, mikä oli meikäläisen mieleen. Oikein tyylikäs coveri, joka tuo mieleen modernit Bond-biisit.



 "You ugly bitch of a morning." 

Elokuva on hieman samanhenkinen esim. Constantinen (2005), Bladen (1998) ja Hellboyn (2004) kanssa ja suosittelisinkin tätä edellä mainittujen elokuvien ystäville. Myös Schwarzeneggerin End Of Days on siinä mielessä samankaltainen, että siinäkin tunnettu muskelisankari ottaa matsia yliluonnollisen vastustajan kanssa ja molemmissa tehdään hieman "salapoliisityötä" ennen tätä. Itse viihdyin leffan parissa melko hyvin. Muutamat tökeröt CGI:t veivät hieman immersiota pois, mutta toisaalta muutamat praktikaaliefektit ja maskeeraukset nostivat pointseja. Alkupuolisko elokuvasta oli mielestäni vetävämpi, kun taas loppuosia hieman kiirehti ja samalla lässähti. Ei tästä mitään suursuosikkia noussut, mutta ei minua harmittanutkaan leffaa katsoessani ja oikeastaan jopa toivoisin, että sille olisi tullut aikanaan jatko-osa, joka olisi laajentanut entisestään tätä maailmaa. Jos haluatte katsoa vastaavanlaisen, mutta loistavan elokuvan, suosittelen Mickey Rourken tähdittämää Angel Heartia (1987), mutta poppariviihteenä tämäkin pätkä toimii paremman puutteessa. Jos olisi pakko antaa tähtiä, niin sellainen 2,5/5 riittää tälle.

- Kai Kumpulainen 8.5.2023

Julistegalleria:

Concept art

Erilaisia Steelbook blu-ray-julkaisuja: