The Chronicles of Riddick (2004)

Pitch Black elokuvan päähahmoksi noussut Riddick jäi elämään fanien keskuuteen ja saikin muutama vuosi myöhemmin oman soolo-elokuvansa The Chronicles of Riddick (2004). Neljä kertaa isommalla budjetilla tehty elokuva ei tyytynyt enää olemaan pienen budjetin survival-kauhu, vaan tällä kertaa kyseessä oli eeppinen Avaruusooppera lukuisine sivuhahmoineen ja pg-13 ikärajoineen. Ikärajan laskiessa hahmosta katosi jotain tärkeää ja antisankari ja murhamies muuttuikin lopulta pullistelevaksi "oikeaksi" sankariksi, joka pelasti naisia ja pieksi vaan pahiksia. Pitch Blackin jälkeen tähän elokuvaan johdatti "anime"-animaatio The Chronicles of Riddick: Dark Fury, jossa Riddickin ääninäyttelijänä toimi Vin Diesel itse. Tämä idea toi mieleen edellisvuonna nähdyn animatrixin. Anime sijoittui siis Pitch Blackin ja chroniclesin väliin.

 The Chronicles of Riddick (2004)



Elokuva alkaa siitä kun palkkionmetsästäjät jahtaavat Riddickiä, mutta jo kohta hän nappaa urpojen aluksen ja lentää planeetalle, jonka pian samaan aikaan valtaavat Necromongereiden Armadat. Riddick liftaa kyydin Krematorio planeetalle, jonka vankilasta hän löytää edellisessä elokuvassa pelastamansa "Jack"-tytön. Planeetan pinta kuumenee 700 asteiseksi aina kun aurinko nousee, joten pakeneminen on hieman vaikeaa vankilasta. Mukaan soppaan tulee palkkionmetsästäjiä, Necromongereita ja ties mitä elementaareja.



Elokuvan CGI oli pahasti vanhentunut, varsinkin alusten ja avaruuseläinten kohdalla. Praktikaaliefektit näyttivät vielä hyviltä. Muistan CGI:n näyttäneen feikiltä jo vuonna 2004, mutta silloin ei paremmasta tiennyt ja VHS-kuva peitti paljon virheitä. Visuaalinen Design leffassa oli vieläkin ok ja Necromongerit olivat vieläkin aika siistejä sällejä. Varsinkin etsijä-hahmo oli mielikuvituksellinen.



Näyttelijöistä Dieselin lisäksi muistetaan mm. Vaakoa esittävä nuori Karl Urban, joka jää aika taustalle leffassa. Elementaaria esittävä Judi Dench on aika turha hahmo, vaikka näyttelijä itsessään on loistava ja tekee parhaansa hahmon kanssa. Alexa Davalos esittää Jack/Kyra hahmoa ja onkin eri näyttelijä, kuin Pitch Blackissä nähty Jack.



Suosikkikohta elokuvassa on edelleen se, kun Riddick pelastaa Kyran varmalta kuolemalta auringon paahteen polttaessa vuoren seinämää. Siinä on jännite kohdallaan ja Riddick pääsee olemaan Badass.



Musiikit on jylhät ja jäävät päähän soimaan päiviksi.



Riddick on niin hieno hahmo, että Pitch Blackin perään haluaa aina katsoa tämän lasten- ja nuorten version Riddickistä, vaikka hahmo ei enää olekkaan niin omaperäinen. Silti elokuva tarjoilee omaperäistä Skifioopperaa, josta onkin nykyään pulaa kaikenmaailman remakejen ja star wars-jatko-osien takia. Necromongereiden maailmaa olisi voinut katsoa vielä yhden elokuvan verran, mutta seuraavassa osassa Riddick palautettiin takaisin sosiopaattiseksi villieläimeksi ja meininki läheni taas ekan osan pienenbudjetin r-rated toimintaa. Jopa Gorea on mukana.



Elokuva on ihan hyvä scifitoiminta ja pakkokatsottavaa Riddick-faneille, vaikka hahmon charmi ei yllä Pitch Blackin tasolle. Katsoin tästä teatteriversion, mutta Director's Cut on kuulemma hieman rankempi. Suosittelen katsomaan siis sen.

- Kai Kumpulainen 3.3.2020