4000 lukijan speciaali: All-time favourite comicbooks, eli lempisarjikseni kautta aikain
Yli 4000 (4178) lukijan speciaalina ajattelin poiketa linjasta ja luetella lempisarjakuviani kautta aikain. Siis sellaisia jotka ovat melkein 30 vuotta pyörineet mielessä ja joihin olen aina palannut takaisin. Mennään siis syvemmälle Kaitsun mieleen. Batman fanaatikkona suurin osa on tietysti Batman-lehtiä, mutta siitä voi päätellä miksi olen aikanaan Batmaniin niin lujaa tykästynyt. Vielä olisi mielettömät kasat kerrottavaa sarjiksista, mutta nämä nyt ovat ne joita lueskelen joka vuosi ainakin kerran ja palaan niiden pariin aina välillä. Plus, että kaikista näistä on tehty elokuva, tai ainakin otettu vaikutteita runsaasti.
1. Frank Miller: Dark Knight Returns (1986)
2. Alan Moore: Killing Joke (1988)
Kun 8-vuotiaana sain ekan kerran käsiini tämän teoksen, oli se jotain todella hurjaa ja syöpyi mieleeni. Kaukana oli piirrettyjen hassuttelut ja nyt uitiin todella synkissä vesissä. Tämä teos jätti ikuisesti mieleeni ajatuksen, että tällaista sarjakuvasankareiden tarinoiden pitää olla ja tällaista on Batman parhaimmillaan. Aikuisenpana tajusin vielä enemmän, miten julmista asioista tarinassa oli kyse. Lopussahan on kiistelty kohtaus, jossa joidenkin mielestä Batman riistää Jokerin hengen.
3. John Wagner , Alan Grant, Simon Bisley: Batman vs Judge Dredd: Judgment on Gotham (1991)
Tässä on vähän sama meininki kuin tappavassa pilassa. Sarjis oli todella rankkaa kamaa. Mutta se mikä räjäytti tällaisen piirtäjän mielen, oli sarjiksen kuvitus. Kuvat oli maalattu öljyväreillä ja jokainen kuva oli kuin mieletön taideteos. Vielä tänäkin päivänä käyn katselemassa Bisleyn piirtämiä hulluja kuvia netissä ja kirjastoissa. Tämä sarjis teki minusta myös Judge Dredd-fanin.
4. Alan Moore: Watchmen (1986)
Alan Moore osoitti, että Supersankarit voivat olla muutakin, kuin Campyä hassuttelua. Hän heitti sankarit vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa sankareilla ei ole voimia, vaan he ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet elää supersankarin elämää. Graafinen novelli on aikuisille suunnattu, synkkä, monitasoinen, filosofinen mestari teos, joka herättää ajatuksia. Tämän opuksen pariin palaan melkein joka vuosi.
5. Eastman & Laird: Teenage Mutant Ninja Turtles (1984)
Eastman ja Laird suunnittelivat vitsiksi ja Daredevilin parodiaksi ajatuksen kilpikonnista (jotka ovat hitaita), ninjoina (jotka ovat nopeita). Sarjakuvasta tuli synkkä, ja raaka. Se sisälsi kiroilua ja kaljan kittailua. Olin lapsena kova kilpparifani, mutta löytäessäni nämä alkuperäiset mustavalkoiset teokset, meinasin heittää uudemmat lapsille suunnatut lehdet roskiin, tajutessani miten cooleja nämä, vain jenkeissä kasarilla julkaistut teokset olivat. Myöhemmin ostin ne suomenkielisinä albumeina Suomalaisesta kirjakaupasta. Näiden pariin palaan aina välillä fiilistelemään.
6. Todd McFarlane: Spawn (1992)
Todd McFarlane oli lempikuvitajani Spider-manissa. Kun hän julkaisi vihdoin oman sarjakuvansa ysärin keskellä, oli se jotain mieletöntä. Lehti oli villi, hurja, synkkä, sairas ja kaikkea mitä nuori Kaitsu halusi sarjakuvaltaan. Tätä tuli ostettua kaikki numerot, mitä suomessa julkaistiin.
7. Frank Miller: Sin City (1991)
Kirjastosta tuli lainattua paljon aikuisten sarjakuvia, koska ne olivat kiehtovampia, kuin lasten. Meillä päin oli judge Dreddin lisäksi läjäpäin tarjolla Sin Cityä. Sen mustavalkoiset, varjojen täyttämät sivut kiehtoivat kuvituksellaan ja rankoilla tarinoilla. Viimeistään armeijassa olin jo todella kova fani näille teoksille. Ja leffan tullessa, se oli pään räjäyttävä teos, koska se oli yksyhteen tehty näiden sarjisten kanssa. Frank Millerin kulta-aikaa.
- Kai Kumpulainen 25.4.2020
1. Frank Miller: Dark Knight Returns (1986)
Tämä sarjakuva muutti aikanaan Batmanin uuteen uskoon. Tätä ennen Batman oli ollut se hassu Camp-hahmo jo monta vuotta, mutta Frank Millerin visio vanhentuneesta, synkästä ja rajusta Batmanista on inspiroinut Batman tarinoita jo vuosikymmeniä ja löytyypä elokuvista Batman 1989, Dark knight trilogia ja Batman v Superman, suoria lainoja ja ottoja sarjakuvan sivuilta. Erittäin mahtava teos, jonka luen joka vuosi.
2. Alan Moore: Killing Joke (1988)
Kun 8-vuotiaana sain ekan kerran käsiini tämän teoksen, oli se jotain todella hurjaa ja syöpyi mieleeni. Kaukana oli piirrettyjen hassuttelut ja nyt uitiin todella synkissä vesissä. Tämä teos jätti ikuisesti mieleeni ajatuksen, että tällaista sarjakuvasankareiden tarinoiden pitää olla ja tällaista on Batman parhaimmillaan. Aikuisenpana tajusin vielä enemmän, miten julmista asioista tarinassa oli kyse. Lopussahan on kiistelty kohtaus, jossa joidenkin mielestä Batman riistää Jokerin hengen.
3. John Wagner , Alan Grant, Simon Bisley: Batman vs Judge Dredd: Judgment on Gotham (1991)
Tässä on vähän sama meininki kuin tappavassa pilassa. Sarjis oli todella rankkaa kamaa. Mutta se mikä räjäytti tällaisen piirtäjän mielen, oli sarjiksen kuvitus. Kuvat oli maalattu öljyväreillä ja jokainen kuva oli kuin mieletön taideteos. Vielä tänäkin päivänä käyn katselemassa Bisleyn piirtämiä hulluja kuvia netissä ja kirjastoissa. Tämä sarjis teki minusta myös Judge Dredd-fanin.
4. Alan Moore: Watchmen (1986)
Alan Moore osoitti, että Supersankarit voivat olla muutakin, kuin Campyä hassuttelua. Hän heitti sankarit vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa sankareilla ei ole voimia, vaan he ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet elää supersankarin elämää. Graafinen novelli on aikuisille suunnattu, synkkä, monitasoinen, filosofinen mestari teos, joka herättää ajatuksia. Tämän opuksen pariin palaan melkein joka vuosi.
5. Eastman & Laird: Teenage Mutant Ninja Turtles (1984)
Eastman ja Laird suunnittelivat vitsiksi ja Daredevilin parodiaksi ajatuksen kilpikonnista (jotka ovat hitaita), ninjoina (jotka ovat nopeita). Sarjakuvasta tuli synkkä, ja raaka. Se sisälsi kiroilua ja kaljan kittailua. Olin lapsena kova kilpparifani, mutta löytäessäni nämä alkuperäiset mustavalkoiset teokset, meinasin heittää uudemmat lapsille suunnatut lehdet roskiin, tajutessani miten cooleja nämä, vain jenkeissä kasarilla julkaistut teokset olivat. Myöhemmin ostin ne suomenkielisinä albumeina Suomalaisesta kirjakaupasta. Näiden pariin palaan aina välillä fiilistelemään.
6. Todd McFarlane: Spawn (1992)
Todd McFarlane oli lempikuvitajani Spider-manissa. Kun hän julkaisi vihdoin oman sarjakuvansa ysärin keskellä, oli se jotain mieletöntä. Lehti oli villi, hurja, synkkä, sairas ja kaikkea mitä nuori Kaitsu halusi sarjakuvaltaan. Tätä tuli ostettua kaikki numerot, mitä suomessa julkaistiin.
7. Frank Miller: Sin City (1991)
Kirjastosta tuli lainattua paljon aikuisten sarjakuvia, koska ne olivat kiehtovampia, kuin lasten. Meillä päin oli judge Dreddin lisäksi läjäpäin tarjolla Sin Cityä. Sen mustavalkoiset, varjojen täyttämät sivut kiehtoivat kuvituksellaan ja rankoilla tarinoilla. Viimeistään armeijassa olin jo todella kova fani näille teoksille. Ja leffan tullessa, se oli pään räjäyttävä teos, koska se oli yksyhteen tehty näiden sarjisten kanssa. Frank Millerin kulta-aikaa.
- Kai Kumpulainen 25.4.2020
Kommentit
Lähetä kommentti