Hell Comes to Frogtown (1988)

 
Pitkään olen halunnut nähdä kulttileffa Hell Comes to Frogtown (1988). Oikein ihmettelen, että tätä ei ole nähnyt mistään lapsena. Tämä on juuri sellaista kamaa, joka olisi silloin ollut ihan parasta maanpäällä. VHS-kasetti tästä kumminkin on julkaistu suomessa, mutta vasta nyt näin leffan kokonaisuudessaan. Vuosikausia olen tiennyt sen olemassa olon. Kyseessä on kulttileffa ja b-klassikko, joka yhdistelee ilmestymisvuotensa kaikkia mahdollisia leffatrendejä. Mutta miltä se näytti nykypäivänä...

Hell Comes to Frogtown (1988)

Eletään dystooppisessa, ydintuhon jälkeisessä maailmassa, jossa suurin osa miehistä on steriilejä. Aavikkokaupunkia johtavat sammakkomutantit, jotka pitävät ihmisnaisia vankinaan. Entinen sotasankari ja kulkuri Sam Hell saa yhdysvaltojen armeijalta tehtävän pelastaa nuo naiset ja viriilinä miehenä myös siittää heistä jok'ikisen. Sam pakotetaan tehtävään räjähtävää kalukukkoroa apuna käyttäen. Jos Sam ei tottele hänen perhekaulleudet posahtavat taivaan tuuliin. Vireyttä ja viriiliyttä yllä pitämään matkaan lähtee kaksi armeijan naista, jotka yrittävät itsekkin pokata Samia matkalla tuleviin siitto-orgioihin. 

Elokuvan premissi kuulostaa aivan aikuisviihdeparodian juonelta Pako New Yorkista-elokuvasta. Ja siltä leffa osittain näyttääkin näyttelijöitä myöden. Myös näyttelysuoritukset ovat kuin alan leffoista. Pääosaa näyttelee edesmennyt showpainija Roddy Piper, joka parhaiten tunnetaan Carpenterin They Livestä (joka on muuten ilmestynyt samana vuonna). Mukana myös Sandahl Bergman (Conan The Barbarian)

Elokuvan ideana on ollut tehdä Apinoiden planeetta uudelleen, mutta sammakoilla. Sen huomaa alkutekstien kuvista ja musiikista, joka tuo vanhvasti mieleen vanhat Apinoiden planeetat. Lopputulos on kumminkin lähempänä Mad Max-kopiota. Myös myöhemmin ilmestynyt Tank Girl tulee mieleen. En tiedä kuinka paljon tämä elokuva on innoittanut Tank Girliä, mutta luulen, että kyseessä on ollut molemmissa enempi trendien ja kliseiden sekoittaminen.

Visuaalisesti elokuva on keskiverto b-leffaa. Tosin ihan alussa nähdään hienoja kuvakulmia ja tyylittelyä, joka ekan kohtauksen jälkeen loppuu yllättäen. Suurin osa budjetista on mennyt varmasti sammakkomaskeihin ja pukuihin. Parhaimmillaan Sammakot näyttävät Jim Henson tasoisilta ja naamarissa on käytetty kauko-ohjailtavaa mekaniikkaa. Silmät ja ja suu liikkuvat hienosti ja kaula pullistelee aidosti. Toki mukana on halvempia maskeja, joista osa on todella kökköisiä, mutta se ei b-menoa haittaa. Välillä tulee mieleen pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Ninja Turtles-elokuva. Siksi tämäkin elokuva olisi ollut varmasti kultaa, jos sen olisi nähnyt jo lapsena. Myös Howard The Duck tulee mieleen pikkutuhmista jutuista. "Dance of the three snakes" tuo taas mieleen lonkerohentain. 

Elokuvaan on selvästi otettu mukaan kaikkea, mikä oli siistiä kasarilla (ainakin meidän lasten mielestä). on Mad Max autoja, mutantteja, Rambo-sinkoa, ninjamiekkaa ja moottorisahaa. Tästä tulee mieleen kaikki lapsena koetut siisti asiat, mitä kavereiden kanssa bongailtiin leffoista ja opeteltiin. Kuten "potku munille", "kahdella sormella tökkäys silmiin", "tosi sankarilta valuu hieman verta suusta"jne.  Kaikkea tätä mitä bongailtiin ramboista ja amerikan ninjoista. Hyviä aikoja :D 

Lopputaistelu on taas kuin tribuutti klassiselle Star Trek tappelulle Kirkin  ja Gornin välillä. Ainakin se muistuttaa sitä vahvasti.

Elokuvan oli tarkoitus aloittaa Sammakko-Franchise. Se saikin pari jatko osaa. Toinen on matalan budjetin leffa Return to Frogtown (also known as Frogtown II, 1993), jossa Sam Helliä näyttelee Robert Z'Dar. Toinen on todella matalan budjetin spinoff Toad Warrior (1996 , re-released as Max Hell Frog Warrior in 2002).

Elokuva oli oikein viihdyttävä, varsinkin tällaiselle kasarille syntyneelle kaverille, joka osaa bongaila siitä aikansa kliseitä. Myös sammakkopuvut olivat hienoa katseltavaa paikka paikoin. Härskiytensa kannalta leffa jäi vähän puolitiehen. Vaikka siinä oli kaikkea lapsilta kiellettyä, se jäi lopulta aika kiltiksi ja pikkutuhmaksi. Alkuperäinen idea on kuulemma ollut tehdä paljon roisimpi tapaus. Toimii siis roskaleffojen ja kulttileffojen ystäville, jotka eivät kaipaa kovinkaan monimutkaista juonta, vaan enempi tahatonta ja tahallista camp-huumoria.

- Kai Kumpulainen 28.11.2020

Julistetaidetta:

Vanha vhs-julkaisu

Arrown Blu-ray julkaisu