Robin Hood (1991, British Film)

Olen viimeaikoina katsonut läpi kaikkia 90-luvusta eteenpäin julkaistuja Robin Hood-elokuvia. Nyt oli vuorossa vuonna 1991 julkaistu brittiläinen, simppelisti "Robin Hoodiksi" nimetty elokuva, joka jäi aikoinaan pahasti jalkoihin samana vuonna ilmestyneen jenkkiläisen Robin Hood: Prince of Thieves-elokuvan kanssa (jota tähditti Kevin Costner). Tämän brittiläisen elokuvan tunnetuin tähti lienee Uma Thurman, joka esittää Neito Mariania. Vaikka tämä brittiläinen elokuva tehtiin ja julkaistiin aiemmin kuin Prince of Thieves, ei se esimerkiksi saanut yhdysvalloissa teatterilevitystä ollenkaan, jotta "ameriikan versio" pärjäisi paremmin, eikä jenkit vahingossa sekoittaisia ja menisi katsomaan tätä brittiversiota teattereihin Costnerin sijaan.

Elokuvan on ohjannut englantilainen John Irvin (Raw Deal (1986), The Dogs of War (1980), Ghost Story (1981) and Hamburger Hill (1987). Heti alkumetreistä elokuva vaikutti todella pätevältä Robbari-leffalta, mutta miten se pärjäsi "ameriikan enoonsa" verrattuna...

Robin Hood (1991, British Film)

Patrick Bergin on saksilainen aatelismies Robert Hode, joka leimataan rikolliseksi hänen loukattua pahantahtoista ritaria Miles Folcanetia (Jürgen Prochnow). Hode vaihtaa nimensä Robin Hoodiksi ja ryhtyy elämään lainsuojattomana sankarina, joka ryöstää kansaa riistäviä veronkerääjiä ja antaa rahat köyhille. Kun Robin saa tietää elämänsä rakkauden, Marian-neidon (Uma Thurman), olevan menossa naimisiin Folcanetin kanssa, Robin ja iloiset veikot heittäytyvät uhkarohkeaan seikkailuun, jonka päämääränä on paronin linna ja Marianin pelastaminen.

Täytyy sanoa, että alkumetreistä pidin paljon näkemästäni. Elokuva oli elämänmakuinen ja aidon tuntuinen. Siitä puuttui se jokin jenkkien teennäisyys ja yliampuvuus ja tällainen brittiläinen kuvaus tuntui skandinaaviseen silmääni oikein mukavalta ja sympaattiselta. 

Näyttelijöistä Patrick Bergin (EastEnders) Robin Hoodina ei taas aluksi näyttänyt silmääni sankariainekselta. Ryppyinen viiksiveikko ei vastannut hollywood-leffoista tuttua siloposkista kuvaa Robin hoodista, mutta melko pian ukko rupesi vakuuttamaan näyttelijänlahjoillaan. Mies oli sekoitus jämäkkää äijää ja poikamaista veijaria, niin kuin kunnon Robin Hoodin kuuluukin. Täten tämä mies pääsee mielestäni lähimmäksi alkuperäistä kuvausta Robin Hoodin hahmosta, näistä uudemmista näyttelijöistä.

Nuori Uma Thurman Marian-neitona oli oikein hurmaava tapaus ja selkeästi elokuvan parempien näyttelijöiden joukossa. Thurmania on aina mukava nähdä missä tahansa elokuvassa.

Jürgen Prochnow (Dune (1984), Das boot, Air Force one) Oli oikein vakuuttava pahis Sir Miles Folcanet. Hahmo oli selkästi "Guy of Gisbourne", mutta nimi oli vaihdettu historiallisesti täsmällisemmäksi. 

Samasta syystä Nottinghamin Seriffin nimi oli tässä Paroni Daguerre. Häntä näytteli Jeroen Krabbé (007 vaaran vyöhykkeellä).

Visuaalisesti elokuva on upean näköinen. Se ei sisällä mitään yliampuvia erikoistehosteita, tai räjäyksiä ja visuaaliselta tykitykseltään se vastaa esim. nykypäivän Vikings-sarjan jaksoa, mutta aikanaan se on ollut varsin komean näköinen. Metsät ja luonto on kuvattu syksyisen näköiseksi, mutta kauniiksi. Alkumetreillä kuva viipyilee luonnossa ja tarkastelee sen eläimiä aamun usvassa. Joka kuvassa on tietynlainen usvan, pölyn tai savun verhoama kerros, jonka taustavalaistus paljastaa. Se tuo kuvaan tiettyä realistisuutta. Värimaailma on "washed-out colour", mutta mitään teennäistä filtteriä ei olla käytetty. kaikki lavasteet, kuten linnat ja luolat ova todella aidon näköisiä ja niissä onkin käytetty aitoja kohteita lavasteiden sijaan.



Esim. Paronin linnana on käytetty Peckfortonin linnaa joka on lähellä Peckfortonin kylää. Se toimii nykyään hotellina. English Heritage on julistanut linnan olevan kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde.

Puvustukset elokuvassa ovat todella hyvän näköisiä ja historiallisesti akkuraatteja. Mitään vaatteita ei olla modernisoitu näyttämään "coolimmilta", niin kuin muissa uudemmissa Robbari-leffoissa, vaan ne ovat juuri sen näköisiä mitä ihmiset ovat luultavasti käyttäneet 1200-luvulla. Tämä luo tiettyä uskottavuutta, että tapahtumat tosiaan tapahtuvat tietyssä historiallisessa ajassa. Elokuvassa on myös kohtaus, jossa henkilöt värjäävät kankaita luonnonmenetelmin.

Elokuva on selkeästi aikuisille suunnattu, vaikka siinä on tiettyä kepeää poikamaista seikkailumieltä, jota kunnon Robin Hood-tarinat vaativat. Silti kaikki tapahtumat ovat aikuismaisella vakavuudella kuvattuja, varsinkin poliittisten juonittelujen ja draamankaaren osalta. Mukana on verta ja mätäneviä ruumiita, mutta niillä ei mässäillä, vaan ne kuvataan tietyllä realistisella uskottavuudella. Samoin toiminta on realistista, eikä yliampuvan sarjakuvamaista.

Blu-ray julkaisun kuva oli muuten hyvä, mutta mukana oli kaitafilmiroskaa tunnelmaa luomassa ja ylä- ja alakulmassa näkyi ylimääräinen vihreä viiva.

Kaikista uudemmista (90-uvusta eteenpäin) Robin Hood-elokuvista tämä ja Costnerin Prince of Thieves nousevat suosikikseni ja molemmat ovat vielä samana vuonna tulleita. Costnerin Hollywood-modernisointiin (kaikkine noitineen ja samarialaisineen) verrattuna, tämä elokuva on kaikista lähimpänä alkuperäistä Robin Hood-tarinaa ja se on samalla kaikkein täsmällisin historiallisessa mielessä. Myöskin Robin Hood itse muistuttaa tässä eniten alkuperäistä tarinoiden viiksiveijaria, verrattuna lähes tunnistamattomiin Costneriin, Russell Croween, tahi Taron Egertoniin. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos Robin Hood hahmona kiinnostaa.

- Kai Kumpulainen (13.11.2021)

Julistetaidetta:

Traileri: