From Paris With Love (2010)

Meinasin ensiksi kirjoittaa leffateatterissa katsomastani uudesta Mission Impossiblesta, mutta koska illalla vielä katselin kotiteatterissa sen verran mehukkaan elokuvan, niin päädyinkin kertomaan äijäfantasian ilosanomaa. Olin bongannut elokuvan aiemmin Episodin suosituksesta, jonka otsikko meni näin: Tänään tv:ssä: ”Uskomattoman rasistinen ja naisvihamielinen toimintaelokuva” – Tälle vuoden 2010 äijäfantasialle riittää yksi tähti. Aiemmin en ollut antanut leffalle mitään huomiota, mutta kun sitä noin radikaalisti mainostetaan, niin kyllähän siinä uteliaisuus kasvaa. Varsinkin, kun leffa tuli sopivasti vastaan Jyväskylän videodivarissa, niin nappasin sen pinon päälle. Elokuvan on ohjannut loistavan Taken (2008) elokuvan ohjaaja Pierre Morel ja kirjoittanut itse Luc Besson. Pääosassa machoilee John Travolta. Oli aika todistaa tätä toksisen maskuliinisuuden ylitse pursuavaa riemuvoittoa. 

From Paris With Love (2010)

James Reese on Pariisissa asuva C.I.A:n märkäkorva-agentti, joka saa parikseen holtittoman Charlie Waxin. yhdessä he pistävät sileäksi koko Pariisin rikollisuuden. Loppujuoni on aivan samantekevää...

Vaikka John Travolta on tehnyt useita actionleffoja, en osaa pitää häntä minään actiontähtenä. Tässä mies 56 vuotiaana on pukeutunut ikäistään huomattavasti nuorekkaammaksi ja käyttäytyy kuin olisi kovinkin "cool" ja "nuori" edelleen. Eli täysin holtittomasti. Hän nahistelee tullin kanssa energiajuomapurkeistaan jne... Travolta on myös äärimmäisen macho äijä. Jopa naurettavan macho. Hän käy huorissa kesken agenttikeikan ja seuraa coolisti sivusta kun kaveria hakataan päähän, vaan ampuakseen hakkaajat hieman myöhemmin. Travolta on kuin se ongelmainen nuori, joka opettaa kiltimmälle kaverilleen, kuinka ollaan cooleja ja tehdään kaikkea ilkivaltaa, säännöistä välittämättä. Taikka se "cool" isoveli, mitä vanhemmat häpesivät, mutta pikkuveli katsoo ylöspäin.



Travoltan hahmo on myös äärimmäisen rasistinen ja misogynistinen vanhanliiton äijä. Kun hän pätkii avuttomia nuorisojengiläisiä hengiltä, taustalla soi "muka rankkaa" metallimusaa, kuin suoraan 2000-luvun alusta. Hahmolle on upotettu myös selkeä viittaus Pulp Fictioniin. Muitakin populaarikulttuuriviittauksia on kuten karate Kidin Wax on, Wax off...

Jonathan Rhys Meyers on taas tämän buddycop-asetelman kiltimpi ja nuorempi agentti. Kuin pikkuveli, jolle pitää opettaa, että pakolaisia pitää potkia ja naiset ovat vain huoria. Jos nainen haluaa kanssasi naimisiin, on sitä välittömästi ammuttava päähän. Koko keikan ajan hänellä on oltava mukana vaasi, josta voi sniffailla kokkelia. Kiltti ja kunnollinen "poika" on huijattava myös nistiksi, jotta Travolta ei tuntisi itseään huonommaksi.

Visuaalisesti elokuva on ihan ok:n näköinen b-action, jossa muistuttaa Luc Bessonin tuottamia elokuvia. Mikää Taken ei ole kyseessä, vaikka sama ohjaaja onkin puikoissa.

Siinä missä Demolition Man opetti, että välillä voi pitää hauskaa, eikä olla niin tiukkapipoja, niin tämän leffan opetus on, että on okei olla itsekeskeinen kusipää joka lopulta tuhoaa kaikki läheiset ympäriltään.

From Paris With Loven maailma on aivan käsittämättömän epäkorrekti nykysilmin ja sen ajatusmaailma on jämähtänyt jonnekkin 80-luvulle. Pariisin jokainen kiinalainen, pakistanilainen, tai muu maahanmuuttaja on automaattisesti huumeitakauppaava terroristi, jonka voi surutta tappaa. Mukaan lukien naiset ja lapset. Naisista puheenollen, jokainen naispuolinen henkilö on prostituoitu, tai käyttäytyy kuin olisi. Ainoat "kunnialliset" naiset ovat tietysti terroristeja ja saavat kuulan kalloon tuosta vaan. Siis tässä ammutaan naisia suoraan otsaan ihmeellisen paljon. Pakistanilaiset taas ovat automaattisesti niin pahoja, että ansaitsevat tulla ammutuksi singolla. Kukaan muu ei ole ihmisen arvossa, kuin amerikkalaiset miehet.



Itse Travolta on taas niin ylitsevuotavan macho, että 80-luvullakaan ei ollut noin äijiä äijiä. Elokuva on niin epäkorrekti nykymittapuulla, että se luultavasti canceloidaan ja hävitetään historiasta hyvinkin pian. Kaikki tämä vanhakantainen äijäily naurattaa minua suunnattomasti ja vaikka en olekkaan samoilla linjoilla ohjaajan kanssa maailmankatsomuksesta, niin osaan löytää tästä mahtavaa roskaviihdettä. Epäilen kyllä, että leffa on tehty alunperin komediaksi, tai satiiriksi kaikille 80- ja 90-luvun maskuliinisille toimintapläjäyksille. Satiirina se on jopa loistava. Jos ei, niin on se ainakin tahattoman hauska. Travolta itse ei tunnu ottavan rooliaan kovinkaan vakavasti. Niin tai näin, jos osaat ottaa oikean asenteen, niin voit nauttia tämän leffan kyydistä sille naureskellen. Jos taas aihe on arka, niin suosittelen pysymään kaukana tästä. Arvosana siis heittelee joko ykkösen, tai vitosen välillä katsojasta riippuen. Elokuva on varmasti parhaillaan kaveriporukassa ja vaikka oluen kera.

- Kai Kumpulainen 20.7.2023