Tilaajat

The Island (2005)



Nykyään pystyn nauttimaan Michael Bayn ryminäleffoista oikein mainiosti. Varsinkin niistä alkupään tuotannoista, mutta oli aika jolloin välttelin tuollaista "aivot narikkaan" viihdettä. Tuolloin oli kumminkin yksi elokuva, jota katselin useasti. Se tuntui jokseenkin fiksummalta ja varsinkin alkupuolen mysteerimaailma imaisi mukaansa. Kyseessä on vuoden 2005 The Island. Koska katsoin elokuvan uutena niin monta kertaa, kesti lähes 20 vuotta hankkia se omaksi. Aina silloin tällöin katselin elokuvan kantta myymälöissä ja mietin, että tämä pitäisi kyllä hommata hyllyyn. Ensin aikomukseni oli hankkia se DVD:nä, mutta ajan kuluessa formaatiksi muodostui blu-ray. Ehkä joskus päivitän sen vielä 4kooksi. Pelonsekaisin tuntein laitoin lätyn pyörimään toivoen, että filmi toimisi vielä tänä päivänä yhtä lujaa kuin 19 vuotta sitten...

The Island (2005) 

Tulevaisuudessa vuonna 2019 kuolettavasta pandemiasta selvinneet ihmiset elävät eristyksissä betonilaitoksessa, eikä sen ulkopuolelle voi astua, ettei tartunta iske. Joka päivä arvotaan lotossa pari kappaletta ihmisiä, jotka pääsevät muuttamaan mystiselle "saarelle". Tämä saari on maapallon ainoa paikka, joka ei ole saastunut. Tätä paratiisia odotellessa yliutelias Lincoln Six Echo kyllästyy pitämään huolta terveydestään ja lähtee tutkimaan laitoksen saloja. Hän löytää ilmastointikanavasta elävän perhosen, joka on tullut ulkopuolelta. Karmea totuus alkaa paljastua pikkuhiljaa...

Aikoinaan katsoessani elokuvaa, sen alkupuolisko pikkuhiljaa avautuvine mysteereineen tempaisi joka kerta mukaansa ja tämä Michael Baylle poikkeuksellisen fiksu sci-fi-asetelma toimi todella tehokkaasti. Vielä tänäkin päivänä alun 40 minuuttia on erittäin nautinnollista seurata. Katsoja on yhtä kujalla, ja yhtä innokas saamaan totuuden selville, kuin filmin päähenkilöt.




Alkupuoliskon jälkeen vaihdetaan tavan ADHD-Bay-vaihde päälle ja toiminta voisi olla mistä tahansa Bay leffasta Bad Boysista, Transformeriin. Helikopterit lentävät hidastettuna auringon laskussa, moottoritiellä ajellaan komeilla ja nopeilla autoilla, mustien agenttiautojen jahdatessa ja tavaraa painuu kasaan. Seuraavaksi seikkaillaan pilvenpiirtäjien seinillä ja rakennuksia hajoaa. Myös hylätyt rakennukset ovat edustettuina. Tässä keskikohdalla on pakko kääntää se "bay-nappula" aivosta päälle ja vain nauttia menosta. Bayhän on sanonut, että tekee pääsääntöisesti elokuvia teini-ikäisille pojille.

Onneksi leffa palaa takaisin fiksumpaan juoneen, vaikka mitään kovin korkealentoista ei enää nähdä. Välillä käy mielessä, että elokuvan juonesta olisi saanut hyvän tv-sarjan, jossa mysteeri avautuu pikkuhiljaa hahmoille, heidän eläessään tiedottomuudessa. 

Visuaalisesti leffa on edelleen melko hyvän näköinen. Tosin tällä kierroksella rupesi nyppimään jatkuva kuvan yli kontrastisuus, joka teki kuvasta paikoin hieman epäselvän. Kaikki värit ovat saturaatioltaan ihan tapissa ja täten ylikorostuneita. Varsinkin keltaista, sinistä, turkoosia ja vihreää korostetaan ihan liikaa. valaistus on taas niin puhkipalanutta, että kokoajan valo hohkaa kaikesta pinnasta kuvan palaessa puhki häiritsevästi. Tämä on toki Baylle tyypillistä kikkailua, mutta 2000-luvun alussa tämä musavideoista tuttu tyyli tuntui menevän liian överiksi ja se oikein palvele tarkoitusta. Koko ajan odotti, että milloin se aurinko laskee ja kuva selkeytyy. Muuten elokuva on kestänyt aikaa mainiosti, eikä näytä vieläkään pahasti vanhentuneelta tai kököltä.



CGI oli yllättävän hyvän näköistä eikä häiritse silmää. Paitsi päähenkilön silmää. Muutamat ajalleen tunnetut välähdyksen kaltaiset nopeat leikkaukset olivat hieman ärsyttäviä. Ehkä ikä alkaa painaa allekirjoittanutta, kun kaipaaa rauhallisempaa esitystapaa, heh.

Tällä kertaa elokuvassa ei ole mukana Bayn vakiokasvoja, muutamia sivuhahmoja lukuunottamatta, mutta mukaan on saatu aikansa tunnetuimpia näyttelijöitä. Lincoln Six Echoa esittää vielä tuolloin nuorehko Ewan McGregor, joka vaihtelee loistavasti naivista Lincolnista paatuneeseen versioon.

Vasta 21 vuotias Scarlett Johansson näyttelee Ewanin vastaparia, Jordan Two Deltaa. ScarJo tyytyy vain näyttämään nätiltä ja harrastamaan hieman tappelua. Nainen ei ollut tuolloin vielä niin tunnettu nimi, joten en itsekkään muistanut hänen läsnäoloansa tässä.

Antagonistia esittää mies joka tunnetusti kuolee jokaisessa roolissaan, eli Sean Bean. Bean on kuin luotu tällaiseen ikävän miehen rooliin. Mies on oikein uskottava roolissaan.

Mukaan on pitänyt saada pieneen, mutta sympaattiseen rooliin Bayn leffoistakin tuttu Steve Buscemi. Mies on aina mahtava kaikessa mitä tekee. Tässä rooli on pieni, mutta merkittävä.

Michael Clarke Duncan tekee myös sympaattisen pikkuroolin. Jättiläinen oli Buscemin kanssa myös Bayn Armageddonissa. Ehkä tässä syy miksi molemmat nähdään Islandissa.

Lähinnä MCU:sta ja DCU:sta nykyään tuttu Djimon Hounsou on myös mukana moralisoimassa. Hänen hahmonsa nousee tärkeään rooliin vasta loppumetreillä.

Pitää vielä mainita yksi lempparinäyttelijöistäni, eli Kim Coates. Mies tuli tutuksi Water worldista ja Sons of Anarchystä. Tässä hän tekee täysin käänteisen roolin, mistä hänet yleensä tunnetaan.

Elokuvan useat sympaattiset hahmo tekevät tästä huomattavasti pidettävämmän elokuvan, kuin useasta uudemmasta bay leffasta, jossa hahmot ovat monesti sietämättömiä, sieluttomia huutajia.



Sen verran pitää sanoa elokuva tulevaisuuskuvasta, että oikeasti vuonna 2019 ei vieläkään junat leijuneet, eikä prätkät lennä, mutta kylläpä osui kohdalleen tuo "pandemia", jolla ihmisia pidetään ruodussa pelon avulla. Samoihin aikoihinhan meillä oli tämä korona, joka piti ihmiset sisätiloissa.

Hans Zimmerin kamu Steve Jablonsky, joka tunnetaan parhaiten Transformereiden musiikeista on luonut tähänkin leffaan toimivat sävelet, tosin ei kovinkaan mieleenpainuvat.

The Island toimii yhä tänäkin päivänä mainiona Sci-fi-toimintana, jonka katsoo mielellään 5-10 vuoden välein. Tämän vuoksi blu-ray jää hyllyyni uutta kierrosta varten. Koska yleensä Bayltä hehkutetaan aivan muita elokuvia, kuten The Rockia, tuntuu tämä itselleni henkilökohtaisemmalta suosikilta, koska tästä kuulee puhuttavan paljon vähemmän. Sen lisäksi tämä tuntuu viimeiseltä oikeasti hyvältä Bay-leffalta, jonka jälkeen filmografia muuttui lähes parodiaksi itsestään. Ainakin omalle kohdalleni. Parasta elokuvassa on sen alkupuolisko, sympaattiset hahmot ja juoni. Ainoina heikkouksina on oikeastaan kaikki Bayn tavaramerkit.

Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 2.6.2024



Julistegalleria:












Consept art & promo:
















































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024

Kuva
Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024 Leffabunkkeri -kanavan  Ville  ja  Elokuvaprojektori -kanavan  Timo Laakso  pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin tänä vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Elokuvaprojektorin juuri julkaisemalle koosteelle. Tänä vuonna kooste julkaistiin poikkeuksellisesti Elokuvaprojektori kanavalla kun Leffabunkkerin villellä on tosielämän kiireitä niin ei olisi kerinnyt editoimaan sitä. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä. Elokuvaprojektorin saateteksti: Halloweenin huikea maratooni on jälleen takana. Elokuvia tuli katsottua kaikkiaan sen 12 kappaletta ja joukossa oli muutamia todellisia helmiäkin. Ei muuta kuin tarkastamaan mitä tuli katsottua ja seuraamaan kuinka
Lue lisää

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Kuva
Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla laskelmoitu Tr
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Jäniksen Vuosi (Le Lièvre de Vatanen, 2006)

Kuva
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Risto Jarvan elokuva Jäniksen vuosi (1977) on yksi suosikkielokuviani suomalaisesta tarjonnasta. Sen lisäksi olen aina pitänyt todella paljon ranskalais-amerikkalaisesta näyttelijästä Christopher Lambertista . Se mikä on mielestäni todella mielenkiintoista on se, että Ranskassa on tehty vuonna 2006 elokuva Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta ja siinä Litjan tilalla Vatasta näyttelee itse Christopher Lambert. Kun vastaan tuli sattumalta jokin vuosi sitten tieto tästä, oli elokuva pakko hankkia käsiin, nähdäkseni, että minkälaisesta teoksesta on kyse. Nyt vihdoinkin pääsin sen näkemään. Elokuvan on ohjannut Marc Rivière. Jäniksen Vuosi  (Ransk. Le Lièvre de Vatanen, 2006) Tom Vatanen (Lambert) on oravanpyörään kyllästynyt toimittaja. Eräänä päivänä hän työkaverinsa kanssa törmää autolla jänikseen, joka lentää metsään. Huolestunut Vatanen lähtee katsomaan, kuinka jänölle kävi. Jäniksen löytäessään hän tulee siihen tulokseen, että ei enää halua palata au
Lue lisää

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Inferno (aka. Desert Heat, 1999)

Kuva
  Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit
Lue lisää

Kahdeksan Surmanluotia (1972)

Kuva
Mikäpä elokuva puhuttelisi paremmin näin isänpäivänä, kuin Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia . Vuosia tuo suomalaisen elokuvan merkkiteos on ollut meikäläisen katsomislistalla, mutta viisituntiselle spektaakkelille ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt kun löysin Yle Areenasta Martin Scorsesen johtaman säätiön The Film Foundation rahoittaman, 35 mm -filmikopiolle restauroidun version, niin ajattelin että nyt olisi otollinen hetki katsella tämä ajaton teos. Oliko teos kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen. No vastaan heti, että oli. Alta voitte lukea, että miksi. Kahdeksan Surmanluotia (1972) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) on suomalaisen elokuvan klassikko, joka on harvinaisen intensiivinen ja realistinen kuvaukseltaan. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Pihtiputaalla talvella 1969 tapahtuneeseen verityöhön, jossa juovuksissa riehunut pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Elokuvassa päähahmon nimi tosin on Pasi Ojala. Elokuva s
Lue lisää

U Turn - U-käännös helvettiin (1997)

Kuva
Teininä 90-luvulla diggailin paljon hieman vinksahtaneista elokuvista, kuten Puuta Heinää Ja Muutama Vesiperä, Natural Born Killers , Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa ja Rodriguezin leffat yms. (tiedätte varmaan). Yksi näistä suosikeistani oli Oliver Stonen vuonna 1997 ohjaama loistava U Turn - U-käännös helvettiin. Tätä leffaa katselin useasti sen häiriintyneen, mutta hauskan tunnelman takia. Tähän kieroon maailmaan oli jotenkin jännittävää, mutta viihdyttävää uppoutua. Viime katselukerrasta on aikaa kohta 10-vuotta, mutta koska elokuvan huippuhetket ovat hyvin muistissa, niin uusi katselukerta hieman venähti. No nyt otin härkää taas sarvista ja tein rohkean uukkarin suoraan kuumimpaan helvettiin... U Turn - U-käännös helvettiin (1997) Bobby Cooper on ajelehtija, joka on menossa maksamaan velkojaan vaarallisille gangstereille Las Vegasiin. Tehdessään U-käännöksen pois määränpäästä, hänen autonsa hajoaa Arisonan pieneen kylään Superioriin. Kummallisella autopajalla selviää, että auton ko
Lue lisää

Tango & Cash (1989)

Kuva
Buddy cop-elokuvia on tehty maailman sivu ja niitä löytyy yhtä paljon kuin mitä tahansa muuta elokuvagenreä, mutta kaikki tietävät, että parhaat niistä tehtiin buddy cop-leffojen kulta-ajalla, eli 80-luvulla. Yksi tärkeimpiin 80-luvun kyttäkaksikko leffoihin kuuluu tietysti actiontähtinäyttelijöillä varustettu Tango & Cash. Tässä kaksi aikansa suurimpiin actiontähtiin kuuluvaa näyttelijää ottavat egoistaan mittaa ja samalla laittavat paikkoja palasiksi. Väittäisin, että tässä elokuvassa on 80-luvun kyttätoimintaa puhtaimmillaan. Tango & Cash (1989) Ray Tango (Sylvester Stallone) ja Gabriel Cash (Kurt Russell) ovat kaupungin kovimmat jeparit, jotka hoitavat pidätykset keinoja kaihtamatta ja tuhoa ymparilleen luoden. Samalla he kilpailevat siitä kumpi on enemmän lehtien etusivulla. Rikollispomolla menee näihin kavereihin hermo, joten hän lavastaa ukot murhaan syylliseksi ja Tango&Cash lentävät yhdessä linnaan. Niinpä parivaljakko joutuu tekemään yhteistyötä samalla toisille j
Lue lisää