Tilaajat

The Island (2005)



Nykyään pystyn nauttimaan Michael Bayn ryminäleffoista oikein mainiosti. Varsinkin niistä alkupään tuotannoista, mutta oli aika jolloin välttelin tuollaista "aivot narikkaan" viihdettä. Tuolloin oli kumminkin yksi elokuva, jota katselin useasti. Se tuntui jokseenkin fiksummalta ja varsinkin alkupuolen mysteerimaailma imaisi mukaansa. Kyseessä on vuoden 2005 The Island. Koska katsoin elokuvan uutena niin monta kertaa, kesti lähes 20 vuotta hankkia se omaksi. Aina silloin tällöin katselin elokuvan kantta myymälöissä ja mietin, että tämä pitäisi kyllä hommata hyllyyn. Ensin aikomukseni oli hankkia se DVD:nä, mutta ajan kuluessa formaatiksi muodostui blu-ray. Ehkä joskus päivitän sen vielä 4kooksi. Pelonsekaisin tuntein laitoin lätyn pyörimään toivoen, että filmi toimisi vielä tänä päivänä yhtä lujaa kuin 19 vuotta sitten...

The Island (2005) 

Tulevaisuudessa vuonna 2019 kuolettavasta pandemiasta selvinneet ihmiset elävät eristyksissä betonilaitoksessa, eikä sen ulkopuolelle voi astua, ettei tartunta iske. Joka päivä arvotaan lotossa pari kappaletta ihmisiä, jotka pääsevät muuttamaan mystiselle "saarelle". Tämä saari on maapallon ainoa paikka, joka ei ole saastunut. Tätä paratiisia odotellessa yliutelias Lincoln Six Echo kyllästyy pitämään huolta terveydestään ja lähtee tutkimaan laitoksen saloja. Hän löytää ilmastointikanavasta elävän perhosen, joka on tullut ulkopuolelta. Karmea totuus alkaa paljastua pikkuhiljaa...

Aikoinaan katsoessani elokuvaa, sen alkupuolisko pikkuhiljaa avautuvine mysteereineen tempaisi joka kerta mukaansa ja tämä Michael Baylle poikkeuksellisen fiksu sci-fi-asetelma toimi todella tehokkaasti. Vielä tänäkin päivänä alun 40 minuuttia on erittäin nautinnollista seurata. Katsoja on yhtä kujalla, ja yhtä innokas saamaan totuuden selville, kuin filmin päähenkilöt.




Alkupuoliskon jälkeen vaihdetaan tavan ADHD-Bay-vaihde päälle ja toiminta voisi olla mistä tahansa Bay leffasta Bad Boysista, Transformeriin. Helikopterit lentävät hidastettuna auringon laskussa, moottoritiellä ajellaan komeilla ja nopeilla autoilla, mustien agenttiautojen jahdatessa ja tavaraa painuu kasaan. Seuraavaksi seikkaillaan pilvenpiirtäjien seinillä ja rakennuksia hajoaa. Myös hylätyt rakennukset ovat edustettuina. Tässä keskikohdalla on pakko kääntää se "bay-nappula" aivosta päälle ja vain nauttia menosta. Bayhän on sanonut, että tekee pääsääntöisesti elokuvia teini-ikäisille pojille.

Onneksi leffa palaa takaisin fiksumpaan juoneen, vaikka mitään kovin korkealentoista ei enää nähdä. Välillä käy mielessä, että elokuvan juonesta olisi saanut hyvän tv-sarjan, jossa mysteeri avautuu pikkuhiljaa hahmoille, heidän eläessään tiedottomuudessa. 

Visuaalisesti leffa on edelleen melko hyvän näköinen. Tosin tällä kierroksella rupesi nyppimään jatkuva kuvan yli kontrastisuus, joka teki kuvasta paikoin hieman epäselvän. Kaikki värit ovat saturaatioltaan ihan tapissa ja täten ylikorostuneita. Varsinkin keltaista, sinistä, turkoosia ja vihreää korostetaan ihan liikaa. valaistus on taas niin puhkipalanutta, että kokoajan valo hohkaa kaikesta pinnasta kuvan palaessa puhki häiritsevästi. Tämä on toki Baylle tyypillistä kikkailua, mutta 2000-luvun alussa tämä musavideoista tuttu tyyli tuntui menevän liian överiksi ja se oikein palvele tarkoitusta. Koko ajan odotti, että milloin se aurinko laskee ja kuva selkeytyy. Muuten elokuva on kestänyt aikaa mainiosti, eikä näytä vieläkään pahasti vanhentuneelta tai kököltä.



CGI oli yllättävän hyvän näköistä eikä häiritse silmää. Paitsi päähenkilön silmää. Muutamat ajalleen tunnetut välähdyksen kaltaiset nopeat leikkaukset olivat hieman ärsyttäviä. Ehkä ikä alkaa painaa allekirjoittanutta, kun kaipaaa rauhallisempaa esitystapaa, heh.

Tällä kertaa elokuvassa ei ole mukana Bayn vakiokasvoja, muutamia sivuhahmoja lukuunottamatta, mutta mukaan on saatu aikansa tunnetuimpia näyttelijöitä. Lincoln Six Echoa esittää vielä tuolloin nuorehko Ewan McGregor, joka vaihtelee loistavasti naivista Lincolnista paatuneeseen versioon.

Vasta 21 vuotias Scarlett Johansson näyttelee Ewanin vastaparia, Jordan Two Deltaa. ScarJo tyytyy vain näyttämään nätiltä ja harrastamaan hieman tappelua. Nainen ei ollut tuolloin vielä niin tunnettu nimi, joten en itsekkään muistanut hänen läsnäoloansa tässä.

Antagonistia esittää mies joka tunnetusti kuolee jokaisessa roolissaan, eli Sean Bean. Bean on kuin luotu tällaiseen ikävän miehen rooliin. Mies on oikein uskottava roolissaan.

Mukaan on pitänyt saada pieneen, mutta sympaattiseen rooliin Bayn leffoistakin tuttu Steve Buscemi. Mies on aina mahtava kaikessa mitä tekee. Tässä rooli on pieni, mutta merkittävä.

Michael Clarke Duncan tekee myös sympaattisen pikkuroolin. Jättiläinen oli Buscemin kanssa myös Bayn Armageddonissa. Ehkä tässä syy miksi molemmat nähdään Islandissa.

Lähinnä MCU:sta ja DCU:sta nykyään tuttu Djimon Hounsou on myös mukana moralisoimassa. Hänen hahmonsa nousee tärkeään rooliin vasta loppumetreillä.

Pitää vielä mainita yksi lempparinäyttelijöistäni, eli Kim Coates. Mies tuli tutuksi Water worldista ja Sons of Anarchystä. Tässä hän tekee täysin käänteisen roolin, mistä hänet yleensä tunnetaan.

Elokuvan useat sympaattiset hahmo tekevät tästä huomattavasti pidettävämmän elokuvan, kuin useasta uudemmasta bay leffasta, jossa hahmot ovat monesti sietämättömiä, sieluttomia huutajia.



Sen verran pitää sanoa elokuva tulevaisuuskuvasta, että oikeasti vuonna 2019 ei vieläkään junat leijuneet, eikä prätkät lennä, mutta kylläpä osui kohdalleen tuo "pandemia", jolla ihmisia pidetään ruodussa pelon avulla. Samoihin aikoihinhan meillä oli tämä korona, joka piti ihmiset sisätiloissa.

Hans Zimmerin kamu Steve Jablonsky, joka tunnetaan parhaiten Transformereiden musiikeista on luonut tähänkin leffaan toimivat sävelet, tosin ei kovinkaan mieleenpainuvat.

The Island toimii yhä tänäkin päivänä mainiona Sci-fi-toimintana, jonka katsoo mielellään 5-10 vuoden välein. Tämän vuoksi blu-ray jää hyllyyni uutta kierrosta varten. Koska yleensä Bayltä hehkutetaan aivan muita elokuvia, kuten The Rockia, tuntuu tämä itselleni henkilökohtaisemmalta suosikilta, koska tästä kuulee puhuttavan paljon vähemmän. Sen lisäksi tämä tuntuu viimeiseltä oikeasti hyvältä Bay-leffalta, jonka jälkeen filmografia muuttui lähes parodiaksi itsestään. Ainakin omalle kohdalleni. Parasta elokuvassa on sen alkupuolisko, sympaattiset hahmot ja juoni. Ainoina heikkouksina on oikeastaan kaikki Bayn tavaramerkit.

Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 2.6.2024



Julistegalleria:












Consept art & promo:
















































Kommentit

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Vesper (2022)

Jaws (Tappajahai, 1975)

Harjunpää ja Pahan Pappi (2010)

Supernova (2000)

Warriors of Virtue (Hyveen soturit, 1997)

The Spine of Night (2021)

The Hunt for Red October - Punaisen Lokakuun Metsastys (1989)

Onnellinen Mies (1979)

Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan elokuvaosasto, Tuuri

Squid Game (2021)