Tilaajat

The Island (2005)



Nykyään pystyn nauttimaan Michael Bayn ryminäleffoista oikein mainiosti. Varsinkin niistä alkupään tuotannoista, mutta oli aika jolloin välttelin tuollaista "aivot narikkaan" viihdettä. Tuolloin oli kumminkin yksi elokuva, jota katselin useasti. Se tuntui jokseenkin fiksummalta ja varsinkin alkupuolen mysteerimaailma imaisi mukaansa. Kyseessä on vuoden 2005 The Island. Koska katsoin elokuvan uutena niin monta kertaa, kesti lähes 20 vuotta hankkia se omaksi. Aina silloin tällöin katselin elokuvan kantta myymälöissä ja mietin, että tämä pitäisi kyllä hommata hyllyyn. Ensin aikomukseni oli hankkia se DVD:nä, mutta ajan kuluessa formaatiksi muodostui blu-ray. Ehkä joskus päivitän sen vielä 4kooksi. Pelonsekaisin tuntein laitoin lätyn pyörimään toivoen, että filmi toimisi vielä tänä päivänä yhtä lujaa kuin 19 vuotta sitten...

The Island (2005) 

Tulevaisuudessa vuonna 2019 kuolettavasta pandemiasta selvinneet ihmiset elävät eristyksissä betonilaitoksessa, eikä sen ulkopuolelle voi astua, ettei tartunta iske. Joka päivä arvotaan lotossa pari kappaletta ihmisiä, jotka pääsevät muuttamaan mystiselle "saarelle". Tämä saari on maapallon ainoa paikka, joka ei ole saastunut. Tätä paratiisia odotellessa yliutelias Lincoln Six Echo kyllästyy pitämään huolta terveydestään ja lähtee tutkimaan laitoksen saloja. Hän löytää ilmastointikanavasta elävän perhosen, joka on tullut ulkopuolelta. Karmea totuus alkaa paljastua pikkuhiljaa...

Aikoinaan katsoessani elokuvaa, sen alkupuolisko pikkuhiljaa avautuvine mysteereineen tempaisi joka kerta mukaansa ja tämä Michael Baylle poikkeuksellisen fiksu sci-fi-asetelma toimi todella tehokkaasti. Vielä tänäkin päivänä alun 40 minuuttia on erittäin nautinnollista seurata. Katsoja on yhtä kujalla, ja yhtä innokas saamaan totuuden selville, kuin filmin päähenkilöt.




Alkupuoliskon jälkeen vaihdetaan tavan ADHD-Bay-vaihde päälle ja toiminta voisi olla mistä tahansa Bay leffasta Bad Boysista, Transformeriin. Helikopterit lentävät hidastettuna auringon laskussa, moottoritiellä ajellaan komeilla ja nopeilla autoilla, mustien agenttiautojen jahdatessa ja tavaraa painuu kasaan. Seuraavaksi seikkaillaan pilvenpiirtäjien seinillä ja rakennuksia hajoaa. Myös hylätyt rakennukset ovat edustettuina. Tässä keskikohdalla on pakko kääntää se "bay-nappula" aivosta päälle ja vain nauttia menosta. Bayhän on sanonut, että tekee pääsääntöisesti elokuvia teini-ikäisille pojille.

Onneksi leffa palaa takaisin fiksumpaan juoneen, vaikka mitään kovin korkealentoista ei enää nähdä. Välillä käy mielessä, että elokuvan juonesta olisi saanut hyvän tv-sarjan, jossa mysteeri avautuu pikkuhiljaa hahmoille, heidän eläessään tiedottomuudessa. 

Visuaalisesti leffa on edelleen melko hyvän näköinen. Tosin tällä kierroksella rupesi nyppimään jatkuva kuvan yli kontrastisuus, joka teki kuvasta paikoin hieman epäselvän. Kaikki värit ovat saturaatioltaan ihan tapissa ja täten ylikorostuneita. Varsinkin keltaista, sinistä, turkoosia ja vihreää korostetaan ihan liikaa. valaistus on taas niin puhkipalanutta, että kokoajan valo hohkaa kaikesta pinnasta kuvan palaessa puhki häiritsevästi. Tämä on toki Baylle tyypillistä kikkailua, mutta 2000-luvun alussa tämä musavideoista tuttu tyyli tuntui menevän liian överiksi ja se oikein palvele tarkoitusta. Koko ajan odotti, että milloin se aurinko laskee ja kuva selkeytyy. Muuten elokuva on kestänyt aikaa mainiosti, eikä näytä vieläkään pahasti vanhentuneelta tai kököltä.



CGI oli yllättävän hyvän näköistä eikä häiritse silmää. Paitsi päähenkilön silmää. Muutamat ajalleen tunnetut välähdyksen kaltaiset nopeat leikkaukset olivat hieman ärsyttäviä. Ehkä ikä alkaa painaa allekirjoittanutta, kun kaipaaa rauhallisempaa esitystapaa, heh.

Tällä kertaa elokuvassa ei ole mukana Bayn vakiokasvoja, muutamia sivuhahmoja lukuunottamatta, mutta mukaan on saatu aikansa tunnetuimpia näyttelijöitä. Lincoln Six Echoa esittää vielä tuolloin nuorehko Ewan McGregor, joka vaihtelee loistavasti naivista Lincolnista paatuneeseen versioon.

Vasta 21 vuotias Scarlett Johansson näyttelee Ewanin vastaparia, Jordan Two Deltaa. ScarJo tyytyy vain näyttämään nätiltä ja harrastamaan hieman tappelua. Nainen ei ollut tuolloin vielä niin tunnettu nimi, joten en itsekkään muistanut hänen läsnäoloansa tässä.

Antagonistia esittää mies joka tunnetusti kuolee jokaisessa roolissaan, eli Sean Bean. Bean on kuin luotu tällaiseen ikävän miehen rooliin. Mies on oikein uskottava roolissaan.

Mukaan on pitänyt saada pieneen, mutta sympaattiseen rooliin Bayn leffoistakin tuttu Steve Buscemi. Mies on aina mahtava kaikessa mitä tekee. Tässä rooli on pieni, mutta merkittävä.

Michael Clarke Duncan tekee myös sympaattisen pikkuroolin. Jättiläinen oli Buscemin kanssa myös Bayn Armageddonissa. Ehkä tässä syy miksi molemmat nähdään Islandissa.

Lähinnä MCU:sta ja DCU:sta nykyään tuttu Djimon Hounsou on myös mukana moralisoimassa. Hänen hahmonsa nousee tärkeään rooliin vasta loppumetreillä.

Pitää vielä mainita yksi lempparinäyttelijöistäni, eli Kim Coates. Mies tuli tutuksi Water worldista ja Sons of Anarchystä. Tässä hän tekee täysin käänteisen roolin, mistä hänet yleensä tunnetaan.

Elokuvan useat sympaattiset hahmo tekevät tästä huomattavasti pidettävämmän elokuvan, kuin useasta uudemmasta bay leffasta, jossa hahmot ovat monesti sietämättömiä, sieluttomia huutajia.



Sen verran pitää sanoa elokuva tulevaisuuskuvasta, että oikeasti vuonna 2019 ei vieläkään junat leijuneet, eikä prätkät lennä, mutta kylläpä osui kohdalleen tuo "pandemia", jolla ihmisia pidetään ruodussa pelon avulla. Samoihin aikoihinhan meillä oli tämä korona, joka piti ihmiset sisätiloissa.

Hans Zimmerin kamu Steve Jablonsky, joka tunnetaan parhaiten Transformereiden musiikeista on luonut tähänkin leffaan toimivat sävelet, tosin ei kovinkaan mieleenpainuvat.

The Island toimii yhä tänäkin päivänä mainiona Sci-fi-toimintana, jonka katsoo mielellään 5-10 vuoden välein. Tämän vuoksi blu-ray jää hyllyyni uutta kierrosta varten. Koska yleensä Bayltä hehkutetaan aivan muita elokuvia, kuten The Rockia, tuntuu tämä itselleni henkilökohtaisemmalta suosikilta, koska tästä kuulee puhuttavan paljon vähemmän. Sen lisäksi tämä tuntuu viimeiseltä oikeasti hyvältä Bay-leffalta, jonka jälkeen filmografia muuttui lähes parodiaksi itsestään. Ainakin omalle kohdalleni. Parasta elokuvassa on sen alkupuolisko, sympaattiset hahmot ja juoni. Ainoina heikkouksina on oikeastaan kaikki Bayn tavaramerkit.

Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 2.6.2024



Julistegalleria:












Consept art & promo:
















































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Jouluelokuva: Silent Night (2023)

Kuva
Legendaarisen John Woon paluuleffa Hollywoodiin jäi viime jouluna näkemättä varmaankin sen takia, että se ei tullut Suomen kamaralla teattereihin ollenkaan. Korjasin virheen tilaamalla blu-rayn kotiin täksi jouluksi. Kuinka jouluisesta jouluelokuvasta olikaan kyse, se selviää tätä kirjoitusta eteenpäin lukemalla. Silent Night (2023) Elokuvan pääosassa nähdään Joel Kinnaman, isä, joka menettää poikansa väkivaltaisessa välikohtauksessa. Juostessaan kiinni harhaluodin amupuneita syyllisiä, saa mies itse luodin kurkkuunsa. Mies selviää tilanteesta hengissä, vaikkakin puhekykynsä menettäneenä. Hän ei kumminkaan pääse yli tapahtuneesta ja hän aikoo kostaa jengille, jonka ansiosta hänen aino poikansa menetti henkensä. Elokuvan juoni on käytännössä sama kuin Kevin Baconin tähdittämässä Death Sentencessä, tai The Crowssa, tai Punisher-leffoissa, tai vaikka O.G. Death wishissä.... Tai Max Payne-pelissä. Tällä kertaa tosin "gimmickinä" on se että päähahmo ei puhu mitään. Vaikka Suomalai...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

Squid Game (2021)

Kuva
Squid game on netflixin katsotuin sarja. Sitä on tällä hetkellä katsottu 111 miljoonaa kertaa. Se oli mieletön yllätyshitti, jonka suosio kasvoi megalomaanisesti hetkessä. Yleensä en lähde tällaisten hypetettyjen sarjojen mukaan heti, vaan katson ne rauhassa vuosia myöhemmin. Tätä en aluksi edes ajatellut katsoa, mutta traileri näytti kiehtovan psykedeeliseltä ja omituiselta hittisarjaksi, joten päätin katsoa ekaa jaksoa vähän matkaa ja hetkessä olin koukussa... Squid Game (2021, tv-sarja, ensimmäinen kausi)(Korean: 오징어 게임; RR: Ojing-eo Geim) 456 rahaongelmissa olevaa korealaista luuseria kutsutaan pelaamaan peliä, joka voisi mullistaa heidän maailmansa ja poistaa rahahuolet. Seong Gi-hun on pahasti velkaantunut uhkapeleissä ja käyttää surutta äitimuorinsa tiliä. Kun äiti sairastuu diabetekseen pahemman kerran, päättää tämäkin lähteä mukaan peliin. Pelit ovat lapsuudesta tuttuja ulkoiluleikkejä ja tapahtuvat tuntemattomassa paikassa... ja ne ovat hengenvaarallisia. Ekaksi mielenkiinnon...
Lue lisää

The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974)

Kuva
Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13...
Lue lisää

Jaws (Tappajahai, 1975)

Kuva
You're gonna need a bigger boat! Tappajahai ei esittelyjä kaipaa. Muksuna kun näin sen ekan kerran, en meinannut uskaltaa sinä kesänä mennä uimaan. Hyvä, että uskalsin laskea jalat sohvalta lattialle, ettei hai nappaa. Tämä Spielbergin mestariteos on saanut monta kehnoa jatko-osaa ja kymmeniä jäljittelijöitä, mutta kuningas pysyy aina vain valtaistuimellaan jo lähes viiden vuosikymmenen ajan. Oli aika kokeilla, vieläkö uimahalut lähtee uusintakatselulla...  Jaws (Tappajahai, 1975) Amityn saarelle saapuu jättimäinen hai, joka syö uhrikseen nuoren naisen, juuri kun lomakausi on alkamassa ja turisteja on tulossa täyttämään rantoja. Kaupungin Pormestari ei rahan himoissaan meinaa uskoa uhkaa ja ruumiita tulee lisää. Kolme pätevää miestä eri lähtökohdista lähtevät hai-jahtiin veneellään. Seuraa taistelu jossa ihminen ja luonto ottavat mittaa toisistaan. "Not Like Going Down The Pond Chasing Blue Gills Or Tommy Cats. This Shark...Swallow You Whole!" Tappajahai on ensimmäisiä bl...
Lue lisää

The Hunt for Red October - Punaisen Lokakuun Metsastys (1989)

Kuva
Jack Ryan , tuo Tom Clancyn oma James Bond. Lukuisten kirjojen lisäksi hahmosta on tehty useita filmatisointeja, mutta ne ovlivat jääneet minulta vuosien varrella vähemmälle huomiolle, kunnes nyt päätin ottaa kaverista selvää ja kaivoin hyllystä Jack Ryan Blu-ray boksin.  Ensimmäisenä vuorossa oli jo legendaariseksi muodostunut Punaisen lokakuun metsästys . Alec Baldwinin näyttelemä Jack Ryan on tässä elokuvassa poikkeuksellisesti lähes sivuhahmona ja pääosaa näyttelee karismaattisesti itse James Bond, eli Sean Connery. Elokuvan on ohjannut John McTiernan , joka tunnetaan ikiklassikoista kuten Die Hard ja Predator. Asettaisin tämän elokuvan noiden leffojen kanssa samaan klassikon asemaan.  Onpahan elokuva myös tällä hetkellä ajankohtainen, koska Sean Connery pääsee ottamaan mittää itse Putinin kanssa. Putin oli tuohon aikaan myös vakooja, ja elokuvan henkilö muistuttaa häntä huomattavan paljon. Putinin on aika "liukastua teehen". The Hunt for Red October - Punaisen Lokaku...
Lue lisää