Conan The Barbarian (2011)

 
Katselin nyt neljännen kerran vuoden 2011 tulkinnan Conan Barbaarista. Elokuvahan on ilmeisesti aika huonona pidetty ja jossain piireissä jopa vihattu, varsinkin ihmisten keskuudessa, joille vuoden 1982 Conan Barbaari elokuva on pyhä. Ja ymmärrän toki sen. Itse olen aina pitänyt elokuvaa viihdyttävänä seikkailupakettina ja ajattelin hieman kirjoittaa ajatuksia siitä, että miltä se näyttää omaan silmään nyt kohta 10-vuotta julkaisemisen jälkeen...

Conan The Barbarian (2011)

(Luetaan Morgan Freemanin äänellä, koska hän on myös elokuvan kertojaääni):

Khalar Zym etsii maagisen luisen kypärän palasia läpi Hyboriaalisen ajan. Hän murhaa Conanin isän ja samalla tuhoaa koko kylän, löytääkseen viimeisen palasen kypärään. Nuori Conan selviää hengissä tästä, minkä jälkeen hän vaeltaa vuosikymmeniä, toimien varkaana, merirosvona ja soturina. Lopulta Conan etsii Khalar Zymiä kosto mielessään. Matkallaan hän joutuu taistelemaan hirviöitä, Zymin kätyreitä ja Mariqueta, voimakasta noitaa vastaan...

Elokuvan on ohjannut Marcus Nispel. Mies on tuttu mm. vuoden 2003 Texas chainsaw massacre remakesta (mikä oli muistaakseni ihan hyvä) ja Pathfinderista (2007), mitä en ole vielä nähnyt. Mies on myös ohjannut aikaisemmin musiikkivideoita, minkä aistiikin elokuvan tyylistä.

Elokuvan heikkoudet ovat mielestäni tarinassa ja cgi:n käytössä. Tarina on melko heikko ja pohjautuu lähinnä esittelemään hahmon taustaa ja kuljettaa sankaria toimintakohtauksesta toiseen. Myöskin tarinan pohjalla oleva "voimakruunu", jota pahis havittelee ultimaattisten voimien saamiseksi, jää lopulta käyttämättä kokonaan, mikä tuntuu vähän epäpalkitsevalta. Cgi:tä on taas käytetty runsaasti monessa kohtaa, joka toimii hienoissa lavasteissa, mutta paistaa läpi joistakin örkeistä ja hirviöistä. Onneksi mukana on myös runsaasti praktikaaliefektejä paikkaamassa asiaa. Myös jälkikonvertoitu 3d oli elokuvateatterissa turha, mutta itse katson elokuvan aina 2d:nä, koska niin se on alunperin kuvattu.

Se minkä elokuva tekee oikein on se, että se ei ota itseään kovinkaan vakavasti. Se on myös poiminut aiemmista elokuvista tärkeimmät asiat, eli tarvittavan vakavuuden ja brutaaliuuden, mutta myös itsetiedostavan pöhköyden, joka tavallaan kuuluu tällaisiin fantasiaelokuviin. Elokuva onkin kuin seikkailuleffa, mutta todella epäkorrektilla asenteella ja brutaalilla gorella. Henkilökohtaisesti on todella siistiä nähdä tällaisessa megabudjetin leffassa jopa kuvottuvuus tasolle menevää gorea, tissejä ja mielikuvituksellista kiroilua. Eli siis rohkeaa epäkorrektiuutta, jota on totuttu näkemään lähinna B- ja roskaleffoissa. Elokuva ei myöskään pelkää mennä liian överiksi. Heti alussa nähdään kohtaus, jossa raskaana oleva Conanin äiti on taistelussa, kunnes saa miekasta vatsaansa. Syntymätöntä Conania siis raaputtelee miekan kärki. Äiti haluua nähdä lapsensa ennen kuolemaa, joten Conanin isä leikkaa vauvan kesken taistelun äidin vatsasta ja nostaa esille. Täten Conan on kirjaimellisesti "Battle born". Naurettavaa, mutta mahtavaa. 

Goren lisäksi elokuvassa on komeat maisemat ja puvustuksiin on panostettu. Jotenkin muistin, että elokuvan taso heittelehtii megaleffasta televisiosarjamaiseen tasoon, mutta tällä kertaa katsoessa mielestäni kaikki oli tasapainossa ja laadun taso pysyi tasaisena. Alkuperäisia tarinoita ja elokuvia kunnioittaen, tässäkin elokuvassa nähdään Conanilla persoonallisia apureita ja mukana on fatasiaelementtejä, kuten taikuutta, demoneja ja vedenalainen lonkerohirviö.

Se mikä on Conan barbaari-faneille herkkua on se, että tarina noudattaa millintarkasti kirjailija Howardin alkuperäisteoksia, joita ei juurikaan nähty Schwarzeneggerin versioissa. Elokuva on ensimmäinen kirjoihin tarkasti pohjautuva teos. Se ei siis itseasiassa ole remake vuoden 1982 elokuvasta, vaan uusi näkemys alkuperäisistä Conan-kirjoista. Jäin ehkä hieman jopa kaipaamaan jatko-osaa, jossa olisi vahvempi tarina taustalla, koska siinä ei enää tarvitsisi käyttää aikaa Conanin taustojen esittelyyn.

Yksi elokuvan vahvuuksista on pääosaa esittävä nuorehko Jason Momoa, (mikä ei ollut vielä suuri tähti tuohon aikaan). Mies on roolissaan erittäin karismaattinen ja ensikertaa Conan näyttää samalta kuin kirjojen kansissa ja sarjakuvissa. Vaikka Arnold on legendaarinen Conanin roolissaan, minua on aina häirinnyt miten erilaiselta hän näyttää sarjakuva Conaniin verrattuna. Unohtamatta nuoren Conanin esittäjää Leo Howardia, joka on aika mainio ja intesiivinen hänkin. Pahiksena toimiva Stephen Lang (Don't Breathe) on myös loistava pahis. Mies on syntynyt näyttelemään tällaisia pahisrooleja ja hän on oikein vakuuttava. Khalar Zymin hahmoon on saatu myös mukavasti syvyyttä, eikä mies ole vain pelkästään "paha" pahis. Rose McGowan näyttelee Zymin tytärtä ja noitaa. Rachel Nichols on taas pelastettava avuton scream queen, jonka girl power ei ole ihan tätä päivää. Saïd Taghmaoui (Wonder woman, john wick3) näyttelee varasta ja Conanin apuria. Toisena apurina nähdään Nonso Anozie Zamoran piraattina. Suosikkinäyttelijäni Ron Perlman vetää tässä ihan ok roolin Conanin isänä ja rooli on kirjailmellisesti naaman sulattava. Morgan Freeman on tosiaan kertojaäänenä, mikä on aika yllättävää. 

Hieman spoilatakseni elokuvaa haluan kertoa, että lempikohtauksiani ovat se, missä Conan työntää sormensa nenänsä menettäneet herran sierain reikiin ja kaveri täten kusee alleen. Toinen hienosti tehty kohtaus sisältää eräät hiekkademonit, jotka on mielestäni toteutettu erittäin hyvin. Kohtaus sisältää myös hienoa stunt työtä. Myös alun "nuori-Conan" osuus on oikein mainio.

Tyler Bates vastaa elokuvan Scoresta. Musiikit ovatkin yksi elokuvan heikkouksista ja lievä pettymys. Alkuperäisen Conanin teema on legendaarinen ja jää vahvasti päähän soimaan. Tämän elokuvan musiikeista ei jää mitään mieleen elokuvan jälkeen. Onhan ne mahtipontiset, mutta hyvin geneeriset.

Summa summarum, Conan vuosimallia 2011, ei ole samanlainen klassikko, kuin 1982 vuoden teos, mutta mielestäni se on erittäin viihdyttävä, megabudjetin roskaleffa, jonka pariin silloin  tällöin haluaa palata. Se on myös uskollinen alkuperäisille kirjoille ja sisältää mainion Conanin. Myöskin sen brutaalius ja matalaotsainen epäkorrektiuus tekee siitä mainion guilty pleasure-viihdepaketin.

- Kai Kumpulainen 7.10.2020

Julistetaidetta: