Tilaajat

Autómata (2014)



Yksi elokuvaharrastukseni tavotteista on löytää uusi "Blade Runner". Blade Runner jätti aikoinaan niin upeat fiilikset, että tuota fiilistä on haettu uudelleen jo useampi vuosikymmen. Alkuperäinen Blade Runner on sen verran täydellinen elokuva, että vastaavaa ei varmaankaan koskaan tule kohdalle, mutta aina välillä putkahtelee ilmoille kovia yrittäjiä. Hierro - salaisuuksien saari (2009) ohjannut espanjalainen ohjaaja Gabe Ibáñez on yksi näistä yrittäjistä ja vuonna 2014 sai alkunsa cyberpunk-elokuva Automata. Mutta kuinka lähelle Blade Runnerin tunnelmaa tämä teos pääsikään...

 Autómata (2014)

Aurinkomyrskyt ovat tuhonneet suurimman osan maapallosta ja sen väestöstä. Jäljelle jääneet ihmiset hyödyntävät robotteja erilaisissa askareissa. Robotit eivät pysty rikkomaan protokollaansa, joka estää niitä vahingoittamasta ihmistä, tai muokkaamasta itseään. Jacq Vaucan (Banderas) on vakuutusyhtiön tarkastaja, joka tutkii tällaisia tapauksia, joissa robottien väitetään rikkoneen estoprotokollaa...

Automataa ei todellakaan voi kutsua toimintaelokuvaksi, vaikka jotkin dvd-kannet sitä semmoisenakin aikoinaan markkinoivat. Kyseessä on todellinen "slowburber", joka varmasti karkoittaa osan katsojista, jotka ovat tottuneet nopeatempoisempiin sc-fi-elokuviin, kuten I, Robot (2014). I, Robotin otin siksi esimerkiksi, että elokuva selkeästi yhdistää blade runnerin kuvaston I, robotin juoneen. Itse pidän hidastempoisista elokuvista, jos kyseessä on tunnelman luonti ja komeiden kuvien esittely, mutta tässä on mukana kohtauksia, joissa ei vaan rytmitys ole kohdallaan ja kuvassa ei tapahdu tarpeeksi pitääkseen mielenkiintoa tarpeeksi yllä.



Tämä voi johtua elokuvan todella pienestä budjetista, joka oli vain vaivaiset 15 miljoonaa. Siihen nähden elokuvasta löytyy kyllä paljon upeita kuvia ja välillä se on visuaalisesti todella hyvän näköinen. Elokuva onnistuu näyttämään jopa paljon kalliimmalta, mitä todellisuudessa on. Mikä huikeinta, elokuvassa nähtävät robotit ovat oikeita toimivia robotteja.



Täytyy nostaa siis hattua näyttelijöille, kuinka hyvin he pystyvät eläytymään, kuin robotit olisivat eläviä hahmoja. Koska robotit ovat oikeita, on sen haittapuolena taas loppusuoralla nähtävä CGI-robotti, joka taas erottuu muista todella pahasti ja on kuin olisi jostain aivan toisesta elokuvasta, liikkuessaan sulavammin kuin muut. Onneksi tätä "evoluutiossa harppauksen tehnyttä" roboa ei nähdä paljoa. 

I, Robotin ja Blade Runnerin lisäksi mieleeni tuli hyvin vahvasti animaatioelokuva Animatrixin (2003) episodi nimeltä Renaissance, jossa on osittain sama juoni ja robottien lisäksi sen maailma muistuttaa tätä elokuvaa. Automatan "opening intro" alkuteksteineen, muituttaa eniten animatrixia ja sen mustavalkoiset kuvat klassisen musiikin säestyksellä ovat elokuvan parhainta antia.



Alupuoliskon karu, hieman Blade runnerin cyberpunk-maailmaa muistuttava sateen piiskaama maailma muuttuu keskivaiheilla hiekkaerämääksi, joka tuo taas mieleen hieman madmaxit. Eli timanttisia leffoja lainaillaan, mutta pysytään kumminkin oman näköisena.



Alkupuolisko elokuvasta olikin mielestäni mielenkiintoisinta, mutta loppua päin hiekkamonttu fiilistely alkaa hieman tylsistyttää, vaikka filosofisia juttuja pohditaankin. Erämaasta ja roboteista tulee myös vahvasti mieleen vanhat AD2000-sarjakuvat, joissa oli vahvasti samaa kuvastoa. Leffan maailma on myös sen verran postapokalyptinen, että ihmiset joutuvat käyttämään hyvin vanhaa tekniikkaa ja elektroniikkaa, mikä helpottaa leffan budjettia samalla. 

Näyttelijöistä Antonio Banderas oli vallan mainio. Oli mukavaa nähdä vanhaa suosikkia pitkästä aikaa tällaisessa elokuvassa. Banderaksen karisma toimii, vaikka puolet leffasta mies on aivan romuna ja käytännössä pötköttää kyljellään, tai raahautuu paikasta toiseen.



Yhdessä kohdassa hän tanssittaa seksirobottia, mikä on samalla hieno ja hieman creepy. Vielä kun ottaa huomioon, että robotti on oikea, on kohtaus huomiota herättävä. Banderas on kyllä leffan valopilkku. 

Toinen tuttu näyttelijä on edesmennyt klassikkonäyttelijä Robert Forster (Black Hole, Delta Force, Jackie Brown). Foster on myös karismaattinen kaveri, jota oli oikein mukava nähdä, muuten niin tuntemattoman castin seassa.

Dylan McDermott on taas tunnettu enempi tv-sarja puolelta. Hän on ihan hyvä tylyttäjän roolissaan.

Musiikit elokuvaan on luonut Hierrostakin tuttu espanjalainen Zacarías M. de la Riva.

Ei Automatasta ihan uutta Blade Runneria saa leivottua. Siinä on paljon hyviä juttuja ja visuaalisesti se on osittain erittäin hieno, mutta välillä rytmitys laahaa ja lopulta sen "filosofiset" pohdinnat eivät juurikaan jää mieleen pyörimään. Se on myös omituisella, mutta kiehtovalla tavalla hieman "creepy" ja luotaantyötävä. Itse rakastan tällaisia rosoisia ja cyperpunk-henkisiä, hieman "fiksumpia" scifi-leffoja, mutta tässä karsinassa leffa jää ikävästi sinne "ihan mukavaan" keskikastiin. Suositellaan kumminkin Blade Runnerin ystäville, Antonio Banderas-faneille ja pienen budjetin scifi-leffojen harrastajille. Leffa jää hyllyyni ja aion sen vielä joskus katsoa uudelleen. Mainitsinko jo Blade Runnerin?

- Kai Kumpulainen 16.11.2022



Julistagalleria:










Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Greystoke - The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984)

Kuva
Pikkupoikana Tarzan oli tietysti kova juttu. Isän kanssa katseltiin Weissmullerin mustavalkoisia Tarzan-elokuvia, kirjastosta lainattiin Burroughsin kirjoja ja ostelin divarista 80-luvun Tarzan-sarjakuvia. Myös kasarileluja tuli haalittua. Metsissä leikittiin Tarzan-leikkejä. Ainut mikä puuttui, oli aiheeseen sopiva Tarzan-elokuva, johon perustaa leikkinsä. Sellainen mikä olisi tuore ja minun sukupolvelle suunnattu teos. Sellainen lopulta löytyikin, mutta lapsen silmin se oli kummallisen tylsä ja vakava. Sitä kumminkin katsottiin, vaikka siitä puuttui naivi seikkailu ja viihteellisyys. Kyseessä on Hugh Hudsonin (Chariots of Fire) ohjaama brittiläinen draama Greystoke: The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984). Pääosaa, eli John Claytonia esittää suosikkinäyttelijäni Christopher Lambert . Elokuva hakee Tarzanin legendaan realistisempaa lähestymistapaa ja itse Tarzanin nimeä ei mainitä kertaakaan. Reilu 30 vuotta siihen meni, ennen kuin palasin tämän nostalgisen elokuvan pariin, mut
Lue lisää

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024

Kuva
Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024 Leffabunkkeri -kanavan  Ville  ja  Elokuvaprojektori -kanavan  Timo Laakso  pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin tänä vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Elokuvaprojektorin juuri julkaisemalle koosteelle. Tänä vuonna kooste julkaistiin poikkeuksellisesti Elokuvaprojektori kanavalla kun Leffabunkkerin villellä on tosielämän kiireitä niin ei olisi kerinnyt editoimaan sitä. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä. Elokuvaprojektorin saateteksti: Halloweenin huikea maratooni on jälleen takana. Elokuvia tuli katsottua kaikkiaan sen 12 kappaletta ja joukossa oli muutamia todellisia helmiäkin. Ei muuta kuin tarkastamaan mitä tuli katsottua ja seuraamaan kuinka
Lue lisää

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Kuva
Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla laskelmoitu Tr
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Jäniksen Vuosi (Le Lièvre de Vatanen, 2006)

Kuva
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Risto Jarvan elokuva Jäniksen vuosi (1977) on yksi suosikkielokuviani suomalaisesta tarjonnasta. Sen lisäksi olen aina pitänyt todella paljon ranskalais-amerikkalaisesta näyttelijästä Christopher Lambertista . Se mikä on mielestäni todella mielenkiintoista on se, että Ranskassa on tehty vuonna 2006 elokuva Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta ja siinä Litjan tilalla Vatasta näyttelee itse Christopher Lambert. Kun vastaan tuli sattumalta jokin vuosi sitten tieto tästä, oli elokuva pakko hankkia käsiin, nähdäkseni, että minkälaisesta teoksesta on kyse. Nyt vihdoinkin pääsin sen näkemään. Elokuvan on ohjannut Marc Rivière. Jäniksen Vuosi  (Ransk. Le Lièvre de Vatanen, 2006) Tom Vatanen (Lambert) on oravanpyörään kyllästynyt toimittaja. Eräänä päivänä hän työkaverinsa kanssa törmää autolla jänikseen, joka lentää metsään. Huolestunut Vatanen lähtee katsomaan, kuinka jänölle kävi. Jäniksen löytäessään hän tulee siihen tulokseen, että ei enää halua palata au
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.
Lue lisää

Inferno (aka. Desert Heat, 1999)

Kuva
  Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit
Lue lisää

Kahdeksan Surmanluotia (1972)

Kuva
Mikäpä elokuva puhuttelisi paremmin näin isänpäivänä, kuin Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia . Vuosia tuo suomalaisen elokuvan merkkiteos on ollut meikäläisen katsomislistalla, mutta viisituntiselle spektaakkelille ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt kun löysin Yle Areenasta Martin Scorsesen johtaman säätiön The Film Foundation rahoittaman, 35 mm -filmikopiolle restauroidun version, niin ajattelin että nyt olisi otollinen hetki katsella tämä ajaton teos. Oliko teos kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen. No vastaan heti, että oli. Alta voitte lukea, että miksi. Kahdeksan Surmanluotia (1972) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) on suomalaisen elokuvan klassikko, joka on harvinaisen intensiivinen ja realistinen kuvaukseltaan. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Pihtiputaalla talvella 1969 tapahtuneeseen verityöhön, jossa juovuksissa riehunut pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Elokuvassa päähahmon nimi tosin on Pasi Ojala. Elokuva s
Lue lisää

U Turn - U-käännös helvettiin (1997)

Kuva
Teininä 90-luvulla diggailin paljon hieman vinksahtaneista elokuvista, kuten Puuta Heinää Ja Muutama Vesiperä, Natural Born Killers , Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa ja Rodriguezin leffat yms. (tiedätte varmaan). Yksi näistä suosikeistani oli Oliver Stonen vuonna 1997 ohjaama loistava U Turn - U-käännös helvettiin. Tätä leffaa katselin useasti sen häiriintyneen, mutta hauskan tunnelman takia. Tähän kieroon maailmaan oli jotenkin jännittävää, mutta viihdyttävää uppoutua. Viime katselukerrasta on aikaa kohta 10-vuotta, mutta koska elokuvan huippuhetket ovat hyvin muistissa, niin uusi katselukerta hieman venähti. No nyt otin härkää taas sarvista ja tein rohkean uukkarin suoraan kuumimpaan helvettiin... U Turn - U-käännös helvettiin (1997) Bobby Cooper on ajelehtija, joka on menossa maksamaan velkojaan vaarallisille gangstereille Las Vegasiin. Tehdessään U-käännöksen pois määränpäästä, hänen autonsa hajoaa Arisonan pieneen kylään Superioriin. Kummallisella autopajalla selviää, että auton ko
Lue lisää