Elokuvaprojektori esittää: TC 2000, Hologram Man ja Harley Davidson and the Marlboro Man

Kun Elokuvaprojektori-kanavan Timo Laakso järjestää näytöksiä henkilökohtaisessa teatterissaan, niin sitä ei parane missään nimessä missata, sillä tarjolla on aina kovaakin kovempia pätkiä ja sivistäviä harvinaisuuksia mainstreamin ulkopuolelta.

Tällä kertaa osan elokuvatarjonnasta oli valkannut Leffabunkkerin Ville Vester, jotta aikaan saataisiin oikein roskainen ja juustolla kuorrutettu toimintasetti suoraan 90-luvulta ja joka parantaisi laatuaan illan huipennusta kohden. Kun kutsu kävi illan leffakimaraan, niin meikäpoika porhalsi talla pohjassa paikalle, liikennenopeuksia uhmaten. Illan elokuvina oli mm. sellaisia 90-luvun taidehelmiä, kuten TC2000, Hologram Man ja Harley Davidson & Marlboro man. Niistä lisää seuraavaksi...

Elokuvaprojektori esittää: TC 2000, Hologram Man ja Harley Davidson and the Marlboro Man

TC2000 (1993)

Illan ensimmäiseksi elokuvaksi valikoitui vuonna 1993 valmistunut toiminta-scifi TC2000. Heti alkuun otettiin siis niin sanotusti löysät pois. Kyseessä on roskaisinta ja viihdyttävinta ö-toimintaa mitä olen koskaan nähnyt.

Pääosaa leffassa esittää Billy Blanks. Mies näyttää siltä, että kun ei ole ollut varaa Wesley Snipesiin, eikä edes Mario Van Peeblesiin, niin wishistä on löytynyt bootleg-kopio, joka kaukaa muistuttaa Snipesiä, kunhan ei lähempää tutkiskelua tee. On elokuvassa yksi "suuri" tähtikin, eli martial arts-elokuvien kruunaamaton kuningas Bolo Yeung (Bloodsport). Tällä kertaa Bololla on muutama vuorosanakin, jatkuvan mätkinnän ohella. Jalal Merhi on myös tunnettu 90-luvun b-toimintaleffoista, joten hänetkin on tietysti raahattu mukaan. Päävastustajana häärii ö-luokan toimintaleffoista tuttu kaappi Matthias Hues. Mielestäni Huesin "kiltinoloiset" kasvot eivät sovi hänen hirivömäiseen beefcake-kroppaansa, joka lisää miehen viihdearvoa. Hues on tunnettu mm. Digital manista (1995). TC2000-naiskyborgia esittää Bobbie Phillips. Phillips onnistuu korkkareissaan olemaan niin kaukana perinteisestä tappajacyborgista, että se on jo saavutus sinänsä.



Elokuvaa voisi kutsua "tappelupornoksi". Se alkaa siitä, että päähenkilöt joutuvat käsirysyyn vastustajien kanssa, jonka jälkeen liikutaan paikasta toiseen, yleensä tehtasrakennusten pihalla tai sisällä ja kokoajan tulee uutta vastustajaa eteen pätkittäväksi. Välillä vaihdetaan pari sanaa, jotta päästään taas vetämään uusia ukkoja turpaan. Eli löyhän alkujuonen jälkeen tasainen läpsytys käy viimeminuuteille asti, kunnes katsoja alkaa olla täysin puutunut tähän monotoniseen tamppaamiseen. Välissä nähdään toki treenimontaasi Bolo Yeungin opastuksella. Siinäkin mäiskitään tietysti. Timo teki hauskan huomion: Jokainen hahmo osaa karatea. Jopa pihalla makoilevat puliukot. Elokuvan kulkua voisi kuvailla niin, että jos Double Dragon tyylisten videopelien kulku on tuttua, niin tässä on sellainen elokuvaversiona. Mitään hahmokehitystä tai motiiviaa on elokuvasta vaikea löytää. Lätkytyksestä puheenollen näyttelijöiden näyttelytaidotkin ovat kuin jostain aikuisviihdeleffasta ja heidät onkin napattu rooleihin varmasti siksi, että miehillä on isot lihakset ja naiset näyttävät malleilta. Tahattoman koomisena roskaleffana elokuva on aivan huippu ja sen parissa on ainakin hauskaa. Varsinkin porukalla katsottuna repeilyltä ei voi välttyä. Laatuelokuvien ystäville sitä ei voi suositella, muuta kuin "sivistämismielessä". Jos tätä nyt sivistämiseksi voi kutsua. Itse viihdyin elokuvan parissa oikein mainiosti.

Hologram Man (1995)

Illan toisena elokuvana oli PM Entertainmentin tuottama teos Hologram Man, vuodelta 1995. PM Entertainment erikoistui suoraan videolle julkaistuihin b-toimitaleffoihin 90-luvulla. Niiden erikoisuus oli todella näyttävät toimintakohtaukset ja valtavat räjäykset, jotka kelpaisivat isomman budjetinkin toimintaleffaan, tosin näyttelyn ja ohjauksen kustannuksella.



Hologram Mania voisi kuvailla Demolition Maniksi, mutta jäädytettyjen ukkojen tilalla, vangit ovat nyt hologrammeja. Vangit ovat siis syvässä unessa ja heidät herätetään väliajoin hologrammina keskustelemaan kuntoutuksesta, kunnes yksi vangeista, nimeltä Slash (Evan Lurie) keksii miten hologrammina voi lähteä ominpäin ihmisten ilmoille tekemään tuhoa. Pahisten päämajasta löytyy tietysti aparaatti, jonka avulla hologrammin päälle voi luoda keinoihon, jolloin vangin fyysinen olemus palautuu täydelliseksi, mutta myös kuolemattomaksi.



Alussa näemme kuinka kyttäpari (joka on kuin parodia Tappavasta aseesta), hoitaa rosvot putkaan isojen räjäytysten saattelemana. Toisena poliisina ja elokuvan protagonistina toimii kukas muu, kuin Joe Lara. Lara on tuttu Tarzan Manhattanilla elokuvasta ja Tarzan tv-sarjasta, sekä American Cyborgista. Larasta on muodostumassa meikän lemppari b-näyttelijä pikkuhiljaa. Se mitä näyttelijätaidoista puuttuu, korvataan kauniilla kasvoilla ja lihaksilla. Kevyet mullat Laralle.

B-leffaksi elokuvassa on mukana yllättävän tunnettuja näyttelijöitä. Esim. Die Hard kakkosesta ja Prinssille morsian elokuvista tuttu John Amos, Blade Runnerista ja Deadwoodista tuttu William Sanderson, The Dark Knightistä ja Fifth Elementistä tuttu Tom Lister Jr., sekä Darkmanista ja Barb Wirestä tuttu Nicholas Worth.



TC2000 verrattuna elokuva tuntui jo yllättävän laadukkaalta ja näyttävältä, mutta todellisuudessa kyse on sellaisesta kalkkunasta, josta pitää vain ihmiset, jotka ovat erikoistuneet näihin 90-luvun b-toimintaleffoihin. Itsekkin nautin monesta kohtauksesta täysin rinnoin ja sai tästäkin naurua revittyä välillä sen huvittavien kökköyksien takia. Oikein nautittavaa roskaa siis. Varsinkin kaikki scifi-elementit olivat niin tuulesta temmattuja ja sarjakuvamaisia, että ne viihdyttivät ja hämmästyttivät erittäin makeasti. Joe Larasta tulee aina plussaa.



Harley Davidson and the Marlboro Man (1991)

Edellisten Villen valitsemien elokuvien jälkeen Timo ilmeisesti katsoi, että nyt olisi aika vääntää laaturuuvia kovemmalle, jotta miesten mielet eivät järkkyisi enää enempää tälle illalle, joten illan päätti a-luokan, miehistä testosteronia tihkuva toimintaleffa Harley Davidson ja Marlboro-mies, vuodelta 1991. Tämä on varmasti hyvin monelle elokuvadiggarille tuttu, joten se ei ehkä esittelyjä kaipaa, mutta kyseessä on kumminkin upea kasarin buddyaction, joka on jo hieman 90-luvun puolelle kiepsahtanut. 

Päähahmot ovat antisankareita ja renttuja, jotka seikkailevat lähitulevaisuudessa, vuodessa 1996. Mickey Rourke on mystisesti nimeltään Harley Davidson ja Miami Vicen Don Johnson on taas Robert T. Anderson aka. Marlboro-mies. Meininki on erittäin äijää ja toksiselta maskuliinisuudelta ei voi välttyä, mikä on aina viihdyttävää tämän ajan elokuvissa.



Vaikka tarinan sankarit ovatkin rakastettavia retkuja ja jopa rosvojakin, on heillä vastassaan vieläkin epärehellisempi vastustaja, eli Tom Sizemore (joka on muuten meikäläisen lemppariketku), nahkatakki-armeijoineen (jotka ovat kuin Syndicate-tietokonepelistä konsanaan, Timon huomio*).
Nahkatakkimiesten johtajana toimii Baldwinin veljesten Daniel.

Elokuva on erittäin viihdyttävää a-luokan äijäilyä kasarihengessä, jollaista ei tänä päivänä voisi edes tehdä. Suositellaan kaikille toiminnan ja vanhanliiton äijäilyn ystäville. Itse nautin tästä oikein paljon. 

It's better to be dead and cool, than alive and uncool. - Harley Davidson

- Kai Kumpulainen 14.11.2022

Julistegalleria: