Supersonic man (1979)
Luulin jo, että meikäläinen olisi ottanut haltuun koko supersankarigenren elokuvapuolelta, kun yllättäen vastaan tuli espanjan lahja kyseiselle genrelle. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäinen ison budjetin Teräsmies leffa, joka oli jättimäinen hitti. Tottakai se synnytti halpoja ripoffeja ja näistä ripeimmin markkinoille ilmestyi jo seuraavana vuonna espanjalaisen kulttiohjaajan Juan Piquer Simónin ohjaama Supersonic man.
Juan Piquer Simón oli espanjalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan parhaiten kahdesta kulttiklassikostaan Pieces (1982) ja Slugs: The Movie (1988). Molemmat ovat mainioita kauhupätkiä, mutta miten toimikaan ohjaajan supersankariraina...
Supersonic man (1979)
Kronos, joka tunnetaan myös nimellä Supersonic Man, on avaruuden muukalainen ja sankari (José Luis Ayestarán, lopputeksteissä nimellä "Richard Yesteran"), joka lähetetään maan päälle. Hänen tehtävänsä on estää hullun tiedemiehen suunnitelmat valloittaa maailma, koska hänen menetelmänsä voivat tuhota koko galaksin. Hullu tiedemies, tohtori Gulik (Cameron Mitchell), on kidnapannut professori Morganin (José María Caffarel, alias "John Caffarel"), maailman tehokkaimman polttoainehuollon keksijän, ja varmistaakseen hänen osallistumisensa pahaan suunnitelmaan Gulik lähettää kätyrinsä sieppaamaan myös Morganin tyttären Patrician (Diana Polakov). Sieppausyritysten aikana roistot kuitenkin törmäävät vuorotellen Supersonic Maniin, sekä hänen siviili-identiteettiinsä, toimittaja Pauliin (Antonio Cantafora, alias "Michael Coby"), joka on ihastunut Patriciaan...
Elokuva alkaa nostalgiahermoja kutkuttavalla alkukohtauksella, jossa valtava avaruusalus lipuu avaruudessa. Mieleen tulee saman tien pari vuotta aikaisemmin ilmestynyt ensimmäinen Star wars.
Pian näytetään kuvaa aluksen sisältä, joka näyttää kaikessa 70-lukuisessa designissään mielestäni aika komealta. Harmi, että kohtaus on hyvin lyhyt. Alussa leffan otsikkona lukee jostain syystä pelkkä "Sonic man". Eikai se ole niin tarkkaa.
Juoni etenee vauhdikkaasti, eikä tylsiä kohtia ehdi juurikaan tulla vastaan, kun kokoajan tapahtuu jotain "jännittävää". Mukaan mahtuu mm. baaritappelu, jossa kuullaan huvittavaa torvimusiikkia taustalla. Vähän tällaista kepeää Terence Hill ja Bud Spencer huumoria siis.
Unohtamatta pahaa tappajarobottia jota vastaan supersonic manin täytyy taistella robotin räjäytellessä ohjuksilla helikoptereita ympäriltään. Robotista tulee mieleen vanhat tieteiselokuvat, sekä japanilaiset sarjat.
Tässä on myös kohtaus, jossa autotiellä on esteenä (puinen) katujyrä (joka ei huijaa kenenkään silmää) ja supersonic man nostaa sen ilmaan kevyesti. Tämän jälkeen pahisten auto ajaa mäkeä alas ja räjähtää. Ei siis putoa kielekkeeltä, vaan ajaa loivaa alamäkeä ja pum. Tässä vaiheessa elokuvan tahaton komiikka alkaa saavuttaa lakipisteensä.
Supersonic man itse näyttää trikoissaan erittäin sarjakuvamaiselta. Lihaksineen päivineen hän on kuin suoraan repäisty 70-lukuisen sarjakuvan sivuilta. Naamari muistuttaa enempi Batmania, kuin supermiestä, mutta muuten kaveri näyttää supermieheltä, jonka puku on käänteisissä väreissä viitan ollessa sininen ja trikoiden ollessa punaiset. Rintaa koristaa symboli jossa salama. Täytyy myöntää, että suurten lihasten asiosta Supersonic man on uskollisempi aikansa sarjakuville, kuin hoikempi Christopher Reeve. Campiyttä unohtamatta. Sankarin iho näyttää välillä paikoin sinertävältä.
Maanpäällä Supersonic man pystyy muuntautumaan toimittaja Pauliksi. Paul on viiksekäs mies. Muuntautuessaan Supersonic maniksi viikset katoavat. Tähän tarvitaan taikasanat "May the great force of galaxy be with me". Tästäkin tulee mieleen joku toinen tunnettu elokuva. Supersonic manin voimat ovat hieman epäselvät, mutta ainakin hän on supernopea, kun lentää (ei niinkään maassa ollessaan), hän jaksaa nostaa höyryjyrän ilmaan (jos se vaan on puinen ja kaksiulotteinen), pystyy nappaamaan luoteja ilmasta ja muuttamaan vihollisen aseen banaaniksi (!), sekä näkemään seinän läpi, muutamia bongatakseni.
Itse lentäminen näyttää superhuvittavalta ja erittäin feikiltä, vaikkakin taustalla nähdään komeita ilmakuvia suurkaupungista (taisi olla New York). Hauskinta on seurata sankarin käsiä. Hän ei lennon aikana oikein tiedä missä niitä pitäisi.
Pahiksen, eli Dr. Gulikin "evil layer" muistuttaa paikoin Superman leffan fortress of solitudea jääteemoineen, paikoin tulee mielen joku Austin Powers. Itse pahiksesta ja kätyreistä tulee mieleen joku maailman valloitusta aikova klassinen James Bondin pahis.
Lopussa nähdään Dr. Gulikin järjestämiä ansoja jotka koettelevat sankaria. Tästä tulee vahvasti mieleen Superman elokuvan (1978) kolmetuntisen tv-version pidennetty kohtaus, jossa näemme supermiehen vastaavissa Lex Luthorin järjestämissä ansoissa. Ensin sankaria ammutaan, sitten poltetaan ja lopuksi jäädytetään, tuloksetta. Supermanin teatteriversiossa ei ole tätä kohtausta, mutta pätkän löytää esim. Youtubesta.
Elokuvasta on kaksi eri versiota. Espanjalainen alkuperäinen versio ja Dubattu jenkkiversio. Jenkkiversiossa musiikkina toimii supersonic man teema, joka rippaa ja "knock offaa" John Williamsin Superman themeä surutta. Tätä kökköä teemaa kuullaan vähän väliä, mikä lisää leffan huvittavuutta. Vielä mehukkaampi on elokuvan espanjalainen versio jossa teemana kuullaan superjuustoinen, funkkaava euro-discobiisi. Suosittelen kuuntelemaan sen vaikka youtubesta. Siis aivan uskomaton Supersonic man discotheme. Ainoastaan espanjalaiset keksivät tällaista.
Supersonic man rippaa Supermania surutta. Huvittavaa, että molemmilla elokuvilla on sama brittiläinen jakelija Columbia-EMI-Warner. Elokuva on super-campy efekteineen ja musiikkeineen ja edes huulten liikkeet eivät vastaa dubbausta, joten välillä puhetta kuuluu, mutta kukaan ei liikuta huulia. Tällaista teosta voisi suositella joko roskaisten kalkkunaleffojen ystäville, 70-luvun campyjen tieteisleffojen faneille tai kuriositeettina supersankarileffojen harrastajille. Varmasti 60-luvun Batmanin ja 70-luvun Teräsmiehen fanit löytävät jotain nautinnollista tästä pläjäyksestä. Parasta on se, että leffa ei perustu mihinkään aiempaan sarjakuvaan tai supersankariuniversumiin, vaan on aivan oma tapauksensa ilman mitään aiempaa painolastia.
"May the great force of galaxy be with me"
- Kai Kumpulainen 8.4.2024
Kommentit
Lähetä kommentti