Tilaajat

T-Force - Tuhon Partio (1994)



PM Entertainment Group Inc. oli amerikkalainen tuotanto- ja jakeluyhtiö, joka tuotti valikoiman matalan ja keskisuuren budjetin elokuvia 80- ja 90-luvulla, jotka oli suunnattu pääasiassa kotivideomarkkinoille. Yhtiön tuotantoon kuuluvat mm. sellaiset kulttiklassikot kuin Hologram Man ja Anna Nicole-Smithin tähdittämä Skyscraper. Elokuvia yhdistää useimmiten näyttävät räjähdykset, jatkuva ampuminen ja tönkkö näyttely. Eli oikein mainioita kalkkunapätkiä siis.

Kun kuulin, että elokuvaharrastaja Kalle Repo esittäisi Pm Entertainmentin tuottamaa T-Forcea yhtenä elokuvana Leffakimarassaan Tampereella, matkustin paikan päälle todistamaan tätä tapahtumaa henkilökohtaisesti. Olipa se vaan kokemus.

T-Force (tai kavereiden kesken leikkisästi Testo Force) on toimintaa täyteen ahdettu Buddy cop leffa, joka häpeilettömästi lainailee ideoita Die Hardista, Terminaattorista, Robocopista ja jopa Mad Maxista. Välillä mennään lainailemaan jopa aikuisviihdeosaston puolelta. Jos pitää varastaa niin miksei sitten varastaisi parhailta. Kansipaperin slogani lupaili tähän tyyliin: He tuhosivat kaiken... Ystävät ja viholliset. Pääosassa Jack Scalia!

T-Force - Tuhon Partio (1994)

Tulevaisuudessa vuonna 2007 Los Angelesin katuja hallitsee järjestäytynyt rikollisuus. Kukistaakseen rappion ja terrorismin viranomaiset kehittävät erikoisyksikön, joka koostuu ihmisandroideista, eli Cybernauteista. Ensimmäisellä keikallaan tämä T-forceksi kutsuttu ryhmä tuhoaa terroristit, mutta samalla he räjäyttävät myös syyttömät panttivangit. Hallitus päättää laittaa Cybernautit pois käytöstä, mutta robotit vastustavat ajatusta ja lähtevät karkuteille. Heidän peräänsä lähetetään jäänkova kyttä Jack (Jack Scalia), joka vihaa robotteja. VIHAA.

Elokuva alkaa kohtauksella, joka on aivan suoraan Die Hardin alusta, eli terroristit kaappaavat nakatomi plazan (tai vastaavan) rakennuksen ja ottavat panttivankeja. Kyttä Jack (Scalia) lähtee selvittämään tilannetta.




Die Hard osuus päättyy siihen, että paikalle saapuu joukko androideja. Sen jälkeen hypitään Buddy cop leffojen tunnelmissa ja sekaan soppaan ripotellaan vähän robocopia, terminaattoria ja jopa hiekkakuoppa mad maxia.



Homma on niin "coolia" kuin se 90-luvun alussa vaan saattoi olla. Samalla se huvittaa jatkuvasti katsojaa. Myöskään Star Warsin valomiekkaa ei unohdeta.

Leffan ehkä erikoisin ja mieleenpainuvin kohtaus herättää extra huvittuneisuutta. Erämaassa robotit nimittäin löytävät maasta pornolehden ja sitä tutkiskeltuaan miettivät, että voisivatkohan he tehdä samoin. Kohta mies- ja naisrobotti alakavat rakastella keskenään kolmannen äijän seuratessa vierestä. Kohtaus on kuin jostain aikuisviihdeleffasta ja syy rakasteluun aivan yhtä heppoinen. Taustalla soi tietenkin kuuma 80-luvun saksofonivingutus.

Myöskin elokuvan päänäyttelijät näyttävät siltä, kuin olisivat jostain aikuisviihdealalta napattuja. Varsinkin pumpatut miehet ovat kuin jotain aikansa chippendaleja.

Leffan kannessa hehkutetaan Jack Scalian nimeä, kuin jotain hollywood megastaraa. Mies on itselleni täysin tuntematon. Nopeasti tutkittuani mies on toiminut alusvaatemallina ja sen jälkeen tv-sarjojen kasvona, kuten Dallasissa Nicholas Pearcena. Sopii siis elokuvan maailmaan oikein mainiosti. Scalian hahmo on klassinen vanhanliiton jepari, joka vihaa kehitystä ja varsinkin robotteja. Tottakai hän saa parikseen cybernaut-robotin. Hauskaa on myös se, että prostituutio-robotin kanssa rakastelu ei kumminkaan häiritse miehen vihaa.

Toinen huvittava kohtaus on se, kun androidit luonut professori itkee ja kouhkaa robottiensa perään, jotka ovat tuomittu kuolemaan. Tämä mies yrittää tosissaan näytellä. Näyttely menee ylinäyttelyn puolelle ja kontrasti on todella kova muihin hahmoihin jotka ovat ilmeettömiä, kuin... no robotit.

Mukana lyhyessä roolissa on myös Vernon Wells, joka tunnetaan Commandon Bennetinä.

Visuaalisesti T-Force on taattua PM entertainment laatua. Räjähdykset on isoja ja näyttäviä . Toimintakohtauksiin on panostettu ja aseet paukuttavat tasaiseen tahtiin kuin saksalaisessa hydrauliikkavideossa konsanaan. Kaikki tämän ulkopuolella on taas epäoleellista ja tämän takia halvan näköistä. Laatu seesteisissä kohdissa on kuin 90-luvun tv-sarjoissa. Leffassa nähdään myös paljon kerrostalon ikkunan läpi lentelyä. Se ainakin on bravuurina tässä pätkässä.

Summasummarum: T-Force on juuri sitä, mitä PM entertainmentin tuotokselta voi odottaa. Leffa "rip offaa" kaikkia aikansa suurimpia toimintaleffoja. Tekee sen halvemmalla, mutta panostaa toimintaan ja räjähdyksiin, kuin kyseessä olisi aikusiviihde-elokuva, jossa lätkytyksen sijaan ammutaan ja räjäytellään. Lätkytystäkään unohtamatta. Oikein mainio viihdepaketti siis kaikille, jotka ovat tottuneet 80- ja 90-luvun toimintakalkkunoihin ja roskaleffoihin. Pm entertainmentin tuotannossa tämä nousee omalla listallani top kolmoseen heittämällä. Leffan arvosana voi olla joko 1 tai 5 tähteä. Riippuu katsontatavasta. Uskottavana cinemana se on ykkönen ja b-kalkkunaleffana vitonen. Itselleni se oli se viisi.

- Kai Kumpulainen 2.10.2024





Julistegalleria:











Erilaisia fyysisiä julkaisuja:









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Point Blank (1998)

Kuva
90-luvulla allekirjoitaneella oli kova videovuokrausbuumi. Leffaa lähti lähes joka päivä mukaan enemmän ja vähemmän. Videovuokraamon omistaja tulikin hyvin nopeasti tutuksi. Yksi elokuva on jäänyt mieleen noilta ajoilta, josta ei kuule juurikaan puhuttavan missään. Tätä kyseistä filmiä tuli pyöritettyä useaan kertaan nauhurissa tuohon aikaan. Kyseessä on Matt Earl Beesleyn esikoisohjaus Point Blank vuodelta 1998. Pääosaa esittää jättimäiseksi körmyksi itsensä pumpannut Mickey Rourke. Leffaa voisi luonnehtia niin, että jos Die Hard tapahtuisikin ostoskeskuksessa ja terroristien tilalla olisi Con Airista tuttuja huippuvaarallisia vankeja. Ainakin näiden kahden elokuvan ystävät viihtyvät Point Blankin parissa varmasti mainiosti. Vihdoinkin sain käsiini elokuvasta Blu-ray version, jossa mukana oli myös pidennetty leikkaus. Oli aika tarkistaa oliko vuodet kullanneet muistot. Point Blank - Viimeiseen veripisaraan (1998) Bussilastillinen vaarallisia vankeja pääsee karkuun, kun yllättävä taho
Lue lisää

Outland (Operaatio Outland, 1981)

Kuva
Nyt kun Alien Romulus toi tänä vuonna takaisin vanhanliiton praktikaalitehosteet ja pienoismallit nykyelokuvaan sen verran mallikkaasti, oli niitä saatava lisää. Tehostenälkään puhkikalutut vanhat alienit ei enää toimisi, koska ne on vielä tuoreessa muistissa, mutta onneksi on olemassa yksi elokuva joka toimii. Teorioitten mukaan elokuva vielä kuuluu samaan maailmaan alieneiden ja Blade Runnerin kanssa. Se onkin helppo uskoa, kun filmiä katsoo pienen tovin. Kaiken kukkuraksi tässä elokuvassa itse Sean Connery nähdään avaruussheriffinä. Kuulostaako jo liian hyvältä?  This time Sean Connery is... in space! Outland (Operaatio Outland, 1981) Jupiterin kuussa sijaitsevalla titaanikaivoksella tapahtuu kummia. Työntekijät sekoavat ja saavat surmansa oudoissa tilanteissa. Tapausta lähtee selvittämään paikan Sheriffi William T. O'Niel, jota esittää itse Sir Sean Connery . Sheriffi saa selville vaarallisen huumeen leviämisen kaivomiesten keskuudessa, mutta samalla hän huomaa pian olevansa yk
Lue lisää

The Vindicator (1986)

Kuva
80-luvun ripoff-leffoissa on kyllä sitä jotain vuokravideokasetti-ajan hohtoa. Vuonna 1986 ilmestyi vuokralle selkeä Robocop-ripoffi, mutta mitä ihmettä Robocophan ilmestyi vasta vuonna 1987. Kyseessä onkin ikiaikaiseen frankensteinin hirviöön pohjautuva modernisoitu cyborg-tarina, josta myös Robocop on löyhästi ottanut vaikutteita, joten yhtäläisyydet juontavat juurensa mm. sieltä. Elokuvan olikin alun perin nimellä Frankenstein 88 ja sen jälkeen mm. Brasiliassa Roboman, mutta parhaiten se tunnetaan nimellä The Vindicator! Oli aika ottaa selvää millaisesta roboryönästä Jean-Claude Lordin (vau mikä nimi) ohjaamassa leffassa olikaan kyse. The Vindicator (1986) Carl Lehman (David McIlwraith) on tiedemies, joka työskentelee uuden sukupolven avaruuspuvun parissa pahaenteisen Alex Whyten (Richard Cox) johtamalle ARC-yhtiölle, jossa tehdään kaikenlaista korkean teknologian tutkimusta. Yksi näistä projekteista on kehittää "rage program"-ohjelmistoa, joka voi havaita, kun käyttäjä on
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

The Spine of Night (2021)

Kuva
Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja v
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Enemy Mine - Vihollisen armoilla (1985)

Kuva
  Lapsena kaverin kanssa katseltiin useasti yhtä mystistä avaruusleffaa, jonka hän oli nauhoittanut videokasetille televisiosta. Pitkiin aikoihin en tiennyt elokuvan nimeä. Vuosikymmeniä myöhemmin, kun internet alkoi olla kätevä tiedonhakulähde, muistin elokuvasta pätkiä ja löysin leffan vihdoinkin 2000-luvun lopulla. Se oli unohdettu klassikko, nimeltä Enemy Mine - Vihollisen armoilla , vuodelta 1985. Elokuvan on ohjannut Wolfgang Petersen (Das Boot, The Neverending story, Troija). Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämä elokuva on Wolfgangin paras ohjaus. Enemy Mine - Vihollisen armoilla (1985) Maa-planeetta käy sotaa Dracon-planeetan väen kanssa avaruudessa. Kaksi toisiaan vastaan taistelevaa pilottia joutuvat tekemään pakkolaskun asuttamattomalle karulle planeetalle. Toinen heistä on lajiltaan ihminen, Davidge (Dennis Quaid) ja toinen Drac-muukalainen  (Louis Gossett JR). Aluksi he kamppailevat toisiaan vastaan, mutta pian armoton planeetta pistää heidät tekemään yhteistyötä selviy
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini
Lue lisää

Pika-arvio: Alien Romulus (2024)

Kuva
Alien-fanina oli tietenkin tärkeää päästä ensi-iltaan. Komean näköinen alkukohtaus pienoismalleineen pysäytti meikäläisen. Nyt on lähdetty tekemään jotain uutta ja jotain vanhaa. Vuosikymmeniin ei leffateattereissa olla nähty yhtä upeaa oldschool-tekniikalla toteutettua tavaraa. Olin myyty. Tavattoman nuori castaus taas loitonsi meikäläistä kauemmas ihailusta. Vanhalla setämiehellä ei oikein ollut samaistuttavia hahmoja ollenkaan koko leffassa. Hieman tuntui myös siltä, kuin teinit olisivat seikkailleet ensimmäisten alieneiden teemaisessa huvipuistossa. Toimintarata joka järjestelmällisesti tarjoaa erilaisia pulmia joista selvitä. Radoille on pudoteltu runsaasti bongailtavaa vanhojen leffojen faneille. Silti olin hyvin innoissani kaikista näistä kunnianosoituksista. Elokuvan ohjaaja Fede Alvarez on selkeästi alkuperäisten elokuvien suuri fani. Juoni itsessään oli aika perus nakit ja muusi. Alkuperäiseen alieniin verrattuna tässä oli hieman hätäisempi tunnelma, eikä oikein luotettu tikt
Lue lisää