Reing of Fire (Tulen Valtakunta, 2002)

Viimeksi vuonna 2002 katsomani elokuva Tulen Valtakunta jätti hyvän fiiliksen tuoreella ideallaan ja modernilla visuaalisuudellaan, mutta silti se melkein unohtui vuosikymmeniksi. Samoin se unohtui lähes kokonaan koko elokuvakansalta. Elokuva yhdisti ensimmäistä kertaa elokuvahistoriassa dystooppisen tulevaisuuskuvan ja lohikäärmeet. Mielessä kyllä kävi aina välillä kuinka kovasta tekeleestä oli kyse ja kuinka se pitäisi nähdä uudelleen pian, mutta lähes kaksi vuosikymmentä siinä meni kunnes sen sain hankittua blu-raynä ja uudelleen katseltua. Elokuva sisältää sellaisia vielä uransa alussa olevia ja kaikkien tuntemia huippunäyttelijöitä, kuten Christian Bale (Dark Knight), Matthew McConaughey (Interstellar) ja Gerard Butler (300). Elokuvan on ohjannut enempi televisiosarjoista (X-files, Star Trek: next generation) tuttu Rob Bowman (The X-Files: Fight the Future, Elektra). Katsotaan miten leffa on kestänyt aikaa.

Reing of Fire (Tulen Valtakunta, 2002)

Lohikäärmeet ovat syypää siihen, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon ja maapallo vetäytyi jääkaudelle. Samalla lohikäärmeet vetäytyivät ikiuneen odottamaan uutta ravinnonlähdettä, kunnes 2000-luvun alussa ryhmä kaivostyöläisiä herättää uinuvan löhikäärmeen ja tästä pian syntyykin post-apokalyptinen maailman tila, lohisten polttaessa maantasalle kaiken. Ihmiset piilottelevat raunioissa kuin hiiret.



Vuonna 2020 englannin linnassa majailevaa Pientä ihmisjoukkoa johtaa Quinn (Bale), kunnes paikalle saapuu amerikalaisten puolisotilaiden ryhmä, jonka johtaja Van Zan (McConaughey) kertoo, että tietää kuinka lohikäärmeen voi tappaa...

Elokuvan kaivauksessa tapahtuva alkupohjustus tuo mieleen 90-luvun katastrofielokuvat (kaikessa tyhmyydessään), mutta siitä kun päästän, muuttuu elokuvan luonne (aikanaan) moderniksi, rosoiseksi ja synkäksi kuvaukseksi, jollaista tuohon aikaan oli nähty vain Pelastakaa Sotamies Ryan-elokuvassa. Ulkokuva on siniharmaa ja lähes väritön. Sisällä rakennuksissa taas kaikki on ruskean ja seepian väristä. Tämä tyyli sopii loistavasti tällaiseen post-apokalyptiseen maailmaan, joka hakee jonkinlaista "realistisuutta" ilmeeseensä. Onhan koko maapallo poltettu maan tasalle ja kaikki on hiilen ja raunioiden peitossa.  Visuaalista tyyliä on nähty myöhemmin mm. sellaisissa leffoissa kuin Batman Begins ja Terminator salvation. Sattumaako vai ei, mutta kaikissa kolmessa elokuvassa näyttelee Christian Bale, heh. Myös nykypäivän Vikings ja Game of thrones sarjat ovat visuaalisesti saman tyylisiä. Puvustukset ovat sellaista resupekka ja risuparta osastoa. Henkilökohtaisesti olen pitänyt tällaisesta likaisesta ja värittömästä maailmasta aina. 

Elokuvan näyttelijöistä pääosaa vetää vasta 31-vuotias Christian Bale. Bale esittää yhteisön voimakasta, mutta hyväntahtoista johtajaa, joka pitää porukkaa kasassa erilaisilla rutiineilla ja rukouksilla. Hänellä on myös isä/poika tyylinen kiintymys erääseen pelastamaansa nuorukaiseen nimeltä Jared (Scott Moutter). Balen oikeana kätenä ja ystävänä nähdään mm. 300-elokuvasta tuttu Gerard Butler. Täytyy myöntää, että en ole ollut koskaan fani Matthew McConaugheylle ja Interstellaria lukuunottamatta, en ole kauheasti pitänyt miehen rooleista, mutta tässä elokuvassa mies on ihan toista maata. Hän on lähes tunnistamaton badass Denton Van Zan ja onkin aika karismaattinen kaikessa äijäilyssään (mistä löytyy myös se herkkä puoli). Tämä rooli hyppäsi samantien Matthew McConaugheyn parhaimmaksi roolihahmoksi meikälle. Vahvaa naishamoa tässä elokuvassa esittää 007 Goldeneystä (Natalya Simonova) parhaiten tuttu Izabella Scorupco. Bongasimpa muuten yhden lapsinäyttelijän tästä, jota ei ollu kreditoitu lopputeksteihin. Sehän on tietysti mm. Batman beginsistä ja paremmin Game of Thronesista tuttu Joffrey, eli Jack Gleeson. Gotin jälkeen ei tuota naamaa voi olla huomaamatta, vaikka kyseessä olisi seitsämän vuotias versio. Jäbä siis joutu diilaamaan lohikäärmeiden kanssa, jo ennen Gotia.

Pääosaesittäjien lisäksi muu porukka on lähinnä statisteja, joita poltetaan surutta liekkimeressä.

Itse lohikäärmeiden taustoja ei lähdetä tieteellisesti selvittämään ja hyvä niin. Tosin tulenhönkimisen taito kerrotaan uskottavasti ja "realistisesti". Lohiksia ei ylikäytetä, mutta niitä näyttäessä uhka ja vaara on todellista. Yksi "helikopterimiehet vastaan lohikäärme"-kohtaus on näyttävä.

Yhtä loistavaa Star Wars ja Leijonakuningas viittausta lukuunottamatta, elokuvassa ei nähdä huumoria juuri ollenkaan ja kaikki onkin kuoleman vakavaa. Joillekkin viihde-elokuvien ystäville se on tylsistyttävää. Itse olen aina huumorittomuuden kannalla, jos sillä haetaan tiettyä uskottavutta ja vakavuutta elokuvaan. Ja sitähän tällainen lohikäärmeistä kertova leffa vaatii, jotta se ei kääntyisi ihan vitsiksi. Muistan kuinka nuorempana ystäväni pitivät tätä leffaa tylsänä ja hieman luontaantyöntävänä, juuri värittömyyden ja huumorittomuuden takia, mutta itse olin jo silloin aivan haltioissani. Siksi arvelen, että elokuva ei sovi kaikille ja varsinkin lippuluukuilla se tienasi vain reilu parikymmentämilliä enemmän, kuin mitä budjetti oli. Varsinkin kun kyseessä oli Disneyn omistama Touchstone Pictures, joka tämän julkaisi, oli kyseessä pettymys. Elokuvan kulttisuosiosta en ole perillä, mutta eiköhän sellainenkin ajan saatossa sille kasva.

Jylhistä musiikeista vastaa Edward Shearmur. Lopputeksteissä kuultavan rock bändin Mad at Gravityn Walk Away on vähän korni ja edustaa juuri sitä 2000-luvun alkua, kun näitä ostoskeskusrokkibändejä ripoteltiin elokuvien soundtrackeillä. Joihinkin se sopi. Tähän leffaan ei. Kuullan tässä myös Jimi Hendrixin Fire (pun intented). 

Visuaalisesti elokuva on kestänyt aikaa loistavasti ja olikin siltäpuolin aikaansa edellä. Myös elokuvan idea on melko uniikki yhdistelmä post-apokalyptista elokuvaa ja lohikäärmeitä, eikä vastaavaa ole tullut ainakaan meikälle vastaan. Se sisältää myös aikansa huippunäyttelijöitä, jotka ovat vieläkin hollywoodin kärkikastia. Ainoana heikkoutena voidaan pitää siis tarinaa, joka on melko suoraviivainen  toiminta/sotaelokuvan juoni. Tarina ei sinällään pidä sisällään mitään jippoa, miksi katsoisi elokuvan uudelleen kovinkaan pian ja ehkä siksi itsellänikin meni melkein se 20-vuotta uudelleen katseluun. Silti pidän henkilökohtaisesti elokuvasta aika paljon, juuri sen visuaalisuuden ja näyttelijöiden takia. 



Suosittelen silti katsomaan sen, jos et ole sitä vielä nähnyt ja jos pidät lohikäärmeistä, Christian Balesta tai haluat nähdä Matthew McConaugheyn parhaimman roolihahmon. 

- Kai Kumpulainen 22.4.2021