Tilaajat

Enemy Mine - Vihollisen armoilla (1985)

 



Lapsena kaverin kanssa katseltiin useasti yhtä mystistä avaruusleffaa, jonka hän oli nauhoittanut videokasetille televisiosta. Pitkiin aikoihin en tiennyt elokuvan nimeä. Vuosikymmeniä myöhemmin, kun internet alkoi olla kätevä tiedonhakulähde, muistin elokuvasta pätkiä ja löysin leffan vihdoinkin 2000-luvun lopulla. Se oli unohdettu klassikko, nimeltä Enemy Mine - Vihollisen armoilla, vuodelta 1985. Elokuvan on ohjannut Wolfgang Petersen (Das Boot, The Neverending story, Troija). Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämä elokuva on Wolfgangin paras ohjaus.

Enemy Mine - Vihollisen armoilla (1985)

Maa-planeetta käy sotaa Dracon-planeetan väen kanssa avaruudessa. Kaksi toisiaan vastaan taistelevaa pilottia joutuvat tekemään pakkolaskun asuttamattomalle karulle planeetalle. Toinen heistä on lajiltaan ihminen, Davidge (Dennis Quaid) ja toinen Drac-muukalainen  (Louis Gossett JR). Aluksi he kamppailevat toisiaan vastaan, mutta pian armoton planeetta pistää heidät tekemään yhteistyötä selviytyäkseen sen lukuisista vaaroista ja hankalista olosuhteista. Voiko nämä kaksi vihollislajin edustajaa oppia sietämään toisiaan, tai jopa ystävystyä ja ymmärtää toistensa kansaa...



Elokuva oli parempi kuin muistin! Se on häikäisevän upean näköinen lavasteineen ja maskeerauksineen ja planeetta oli toteutettu hienosti. Osa laavaperäisistä kohtauksista on kuvattu Lanzarotella (missä itsekkin olen käynyt). Toki avaruusalusten designit ja aseet ovat vanhempaa ski-fikuvastoa, mutta niissäkin on oma viehätyksensä. Elokuvan budjetti on ollu vain 29 miljoonaa, mutta siitä on selkeästi otettu kaikki irti. 


Tunnelma elokuvassa on loistava. Elokuva vaihtelee jännittävästä piinaavaan, siitä todella sympaattisiin hetkiin, jossa hahmoista välittää syvästi ja lopulta kun luulet jo katsovasi kokoperheen viihdettä, se heittää synkkääkin synkemmän vaihteen päälle ja näyttää julmia asioita kokorahan edestä.

Elokuvan tarinan voisi tavallaan heittää perinteiseen sotaelokuvaan, tai vaikka orjista ja orjuuuttajista kertoviin tapahtumiin. Se pohdiskelee erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Kaikki vieras voi olla aluksi pelottavaa, mutta kun siihen tutustuu, voi se olla kuinka avartavaa. Leffa myös kertoo siitä miten uppiniskaisuus ja jääräpäisyys vie turmioon. Samalla se näyttää kuinka julma ihminen voi olla. Upea ajaton tarina siis. Tarina perustuu Barry B. Longyearin novelliin. Novelli on osa Enemy mine - kirjasarjaa, jossa on neljä eri osaa.


Dennis Quaidin Davidge tuo mieleen jääräpäisenä kiukkupussina ja naljailijana 80-luvun Harrison Fordin roolit Indiana Jonesista, Han soloon, mutta silti hän antaa sen oman symppaattisen ripauksen rooliinsa. Hän näyttelee melko samanlaista roolia myös Innerspace-elokuvassa. Elokuvan ehkä parasta antia tulee kumminkin Louis Gossettin näyttelmältä Drac-soturilta, eli Jeriba "Jerry"Shiganilta. Hän muuntautuu alun pelotavalta ulkokuoreltaan, kovin inhimilliseksi ja sympaattiseksi tapaukseksi. Todellinen Julmuri tarinassa on Blade Runnerista ja useista muista skifileffoista tuttu Brion James. Hän taitaa juuri tälläiset rooli täydellisesti, eikä hänessä ole mitään sympaattista. 


Indiana Jonesista tuli mieleen, että lopussa nähtävä kaivoskohtaus muistuttaa kovasti Tuomion temppelin kaivoskohtausta usealla tavalla, mutta suorasta kopioinnista ei ole kyse vaan saman ajan hengestä.


Riddick-elokuva sarjan kolmanteen osaan on otettu paljon vaikutteita Enemy Minestä ja sen elokuvien katsoneet huomaavat pian.


Maurice Jarre on tehnyt elokuvan upeaakin upeamman soundtrackin.


Elokuva teki ilmestyessään kovasti tappiota. Mainoskuluineen yli 40 miljoonaa maksanut elokuva tuotti lopulta vain 12.3 miljoonaa. Kilpailijoina oli sellaisia elokuvia, kuin Back To The Future, Goonies, Commando, Rambo 2 ja Rocky 4. Aluksi elokuvasta puhuttiin, että se on vain "tämän viikon Dune". Se oli silti lopulta kriitikoiden ylistämä. Nykyään se nauttiikin suuresta kulttisuosiosta.

Triviaa: elokuvassa nähtävät Pepsi-tölkit ovat kirjassa Coca cola-tölkkejä.
Dennis Quaid palasi tämän jälkeen näyttelemään avaruuselokuviin vasta 24-vuoden jälkeen, elokuvaan nimeltä Pandorum (mikä on myös mainio).

Itselleni tämä elokuva on sekä nostalgiapommi, että suuri klassikko, joka vain paranee vanhetessaan. Todella sielukas ja sympaattinen elokuva ajalta, jolloin ne parhaat klassikot tehtiin. Siinä on aikalaisekseen hienot tehosteet ja ajaton tarina. Suosittelen sitä kaikille elokuvien ystäville ainakin kerran katsottavaksi. 

- Kai Kumpulainen 2.6.2020, *edit. 9.4.2022





Elokuvan vaihtoehtoisia julisteita eri vuosikymmeniltä:







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rankataan Jack Ryan-elokuvat

Kuva
Tom Clancyn kirjat olivat minulle jo nuorena kollina osittain tuttuja, ja varsinkin pc-peli Tom Clancy's Rainbow Sixiä tuli pelailitua, mutta kirjoissa toistuva päähahmo Jack Ryan meni minulta aikoinaan aivan ohitse. Tämän takia en osannut yhdistää hahmoa samaksi kirjojen elokuva-adaptaatioissa ja esimerkiksi Harrison Fordin hahmon saatoin sekoittaa saman ajan Takaa-ajettu elokuvan hahmoon Kimbleen. Punaisen lokakuun metsästyksessä Ryan jää taas aika taka-alalle ja päähahmoksi nouseekin Conneryn näyttelemä Marko Ramius. Tänä vuonna otin asiakseni ottaa hahmosta selvää, sekä katsoa kaikki Jack Ryan-elokuvat järjestyksessä ja pistää ne sen jälkeen jokinlaiseen paremmuus järjestykseen.  Rankataan Jack Ryan-elokuvat: 5. Jack Ryan: Shadow Recruit Tämän elokuva piti selkeästi aloittaa uusi elokuvasarja, jossa Jack Ryan on kuvattu toimintasankarina Jason Bournen, Ethan Huntin ja James Bondin tyylin, tai jopa niiden vanavedessä. Mentorina hänellä on tällä kertaa Kevin Costner, joka onk...
Lue lisää

Jurassic Park maratoni, arvostelussa 1, 2 ja 5

Kuva
Jurassic Park (1993) Kävin katsomassa elokuvateattereissa Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Parkin vuonna 1993. Se oli huikea kokemus ja vei taas elokuvaefektejä eteenpäin vahvalla kädellä. Crichtonin kirjakin tuli ahmittua samoihin aikoihin, vaikka se oli aikalailla erilainen. Dinosaurukset oli hetken aikaa maailman isoin juttu ja kaikkien huulilla. Itselläkin oli jp-aiheisia sarjakuvia, leluja, nes -peli ja kouluvihkoja. Nyt 26-vuotta myöhemmin ajattelin katsoa elokuvan 4k:na netflixistä, ja näyttää sen lapsillekkin. Elokuva oli hyvin kestänyt aikaa ja varsinkin dinot oli näyttäviä ja ehkä jopa aidomman oloisia kuin vaikka jurassic worldissa. Jotenkin maagisesti ne on tehty niin hyvin, että vieläkin ne vakuuttavat jopa uuden sukupolven. Dinot piti alunperin toteuttaa go-motion tekniikalla, mutta nykimisen takia ne tehtiin lopulta tietokoneella, joka oli aika uutta silloin. Sen verran monta kertaa olen tämän nähnyt 90-luvulla, että muistin kaikki kohtaukset ulkoa. Pari ko...
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

Jouluelokuva : Batman Returns (1992)

Kuva
Katselin tämän joulun ensimmäisen jouluaiheisen elokuvan. Se on yksi tärkeimmistä lapsuuteni elokuvista, ja yksi parhaista sarjakuvaelokuvista koskaan. Kyseessä on tietenkin Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, vuodelta 1992. Batman Returns (1992) Elokuvassa on Jouluaatto ja Gothamissa kuhistaan viemäreissä elävästä Pingviini-miehestä (Danny DeVito). Max Shreck (Christopher Walken) suunnittelee Gothamiin voimalaa, joka voiman tuottamisen sijasta imisi Gothamista virtaa. Bruce Wayne (Michael Keaton) ei suostu rahoittamaan voimalaa, mutta Pingviini yhdistää voimansa Shreckin kanssa ja samalla haluaa löytää vanhempansa, jotka hylkäsivät tämän ollessa vasta vauva. Katuja terrorisoi Red Triangle-sirkus jengi ja paikkoja räjäyttelee pvc:hen pukeutunut kissanainen (Michelle Pheiffer). On siinä Batmanille puuhaa. Muistan kun isä vei minut katsomaan tätä elokuvateatteriin. Batman oli vanhemmille tuttu 60-luvun sarjasta ja hän varmasti ajatteli, että tässä mennään katsomaan jotain värikä...
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

Game of Thrones (2011-2019)

Kuva
Game of Thronesin alkuvaiheilla en ollut kovinkaan kiinnostunut fantasia-aiheisesta valtapelisarjasta, joten en hypännyt sarjan mukaan sen ollessa uusi. Kiinnostus nousi toki hypen myötä, mutta koska katsottavaa oli muutenkin hyllyt pullollaan, eikä HBO:n tilaaminen muutenkaan kiinnostanut tuolloin, jäi sarja edelleen katsomatta. Lopulta tässä kävi samoin kuten monien hypesarjojen kanssa, että itse hype rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan ja päätin odottaa rauhassa, kunnes koko sarja on saanut päätöksensä ja pöly laskeutunut, ennen kuin lähtisin tätä kahlaamaan. Työtaakka tuntui todella isolta, koska kausia oli kertynyt jopa huikeat 8 kappaletta ja aika on aina kortilla. Yhtenä päivänä kumminkin päätin, että tänään on se vuosi kun katson tämän sarjan pois. En tiennyt sarjasta paljoa mitään ennakkoon ja olin sulkeutunut kaikilta spoilereiltakin täydellisesti, ihme kyllä. Vuosi 2021 olisi minun Game of Thrones vuosi. Koska kaikki tästä sarjasta on jo vuosien varrella kerrottu moneen kertaa...
Lue lisää

Spawn (1997)

Kuva
Kun Spawn-sarjakuvan ensimmäinen numero ilmestyi Suomessa, olin heti aivan myyty. Se sisälsi kaikea, mikä oli sarjiksissa coolia 90-luvulla. Oli Venomin kaltainen symbioottipuku, Darkmanin kaltainen pahasti palanut päähahmo, Batmanin kaltaista goottipönötystä kirkkojen katoilla, murhaajapelle, jättimäisiä aseita, saatanateemaa ja jopa helvetti. Sekä paljon muuta. Kaiken lisäksi lehti oli suunnattu varttuneemmalle yleisölle, eikä lapsille. Lehti lähti heti kestotilaukseen ja tilasinkin kaikki numerot, mitä Suomessa julkaistiin. Ne löytyvät vieläkin hyllystä. Kun lehtien sivuilla ruvettiin vihjailemaan Spawn-elokuvasta, olin aivan pähkinöinä. Kuinka siistin elokuvan tuosta saisikaan aikaiseksi. Tuo olisi nähtävä elokuvateattereissa. Harmillisesti Spawn-elokuva ei koskaan saapunut Suomen teattereihin, mutta onnekseni löysin sen lopulta videokasettina Anttilasta. Kannessa komeili teksti "Pimeyteen syntynyt. Valan velvoittamana." Vaikka elokuva ei ollut täydellinen, tarjoili se se...
Lue lisää