Katselin lasten kanssa tämän uuden Transformers spinoffin Bumblebee (2018). Idea leffaan tuli itse Steven Spielbergiltä ja sen ohjasi Travis Knight (Kubo & two strings). Vähemmän on enemmän. Kun aloin katselemaan elokuvaa, yllätyin että se olikin ihan selkeää seurattavaa ja takana on Michael Bayn sekava ohjaus ja huumepäissään kirjoitettu juoni. Ensimmäisenä innostuin Transformereistä ja niiden planeetalla käyvästä sodasta. Se muistutti paljon kasaripiirrettyä designeineen. Ja sitä ei ollut liikaa vaan terminator ykkösen tyyliin annettiin vaan vihiä miltä taistelut näyttää avaruudessa, vähän niinkuin t-ykkösen tulevaisuuskuvat. Seuraavaksi siirryttiin maapallolle ja meno muistutti paljon e.t:ä jossa e.t:n tilalla seikkailee riemukupla. Miksei myös mestariteos monstertrucks käy mielessä. Heheh. Hahmot käsiteltiin rauhassa ja niistä tehtiin symppiksiä, eikä muista robotti-leffoista tuttuja megisjonneja piripäissään. Se oli positiivista. Muutenkin tahti muistutti enemmän k

Eilen katselin Taneli Mustosen ohjaaman jännityselokuvan BODOM vuodelta 2016. Vuoden päivät oli Blu-ray levännyt kaapissa, niin otin itseä niskasta kiinni ja pistin pyörimään. Leffassa neljä nuorta lähtee bodom-järvelle rekonstruoidakseen siellä vuonna 1960 tapahtuneet Bodominjärven murhat. Mukana on Michael Gabriel, joka näyttelee aika varmasti itseään, Mimosa Willamo (joka on tuttu apulanta-leffasta), Nelly Hirst-Gee ja Santeri Helinheimo Mäntylä (onnela-sarja). Elokuvassa oli paljon kauniita kuvakulmia ja kauniita maisemia. Myös kauniita ihmisiä oli läsnä. Monet kohtaukset näytti teknisesti hyvältä, varsinkin ilmakuvat ja sukellus lampeen. Visuaalisessa mielessä leffa oli mukavaa katsottavaa ja äänimaailma oli hieno. Itse juoni yritti olla täynnä yllättäviä käänteitä, mutta oli aika ennalta arvattava ja ei kovinkaan pelottava. Murhiakaan ei ollut kovin monta, että mässäilemään ei päästy. Metsä-kruisailu kohtaus oli ihan näyttävä, mutta ei kovinkaan jännä. En myös osannut p

Kattelin äsken lauantaiaamuun tällaisen uunituoreen netflix-elokuvan NEXT GEN -Uusi sukupolvi (2018). Animaatio kertoo tytöstä, jolla on teini-iän ongelmia, koska isä on lähtenyt lätkimään, kun hän oli pieni ja äiti yritti korvata sen tyhjiön roboteilla, joita tyttö kasvaa vihaamaan, kuten koko maailmaa. Samaan aikaan "stevejobs" kehittää markkinoille älyrobotteja, joita kaikkien on saatava, mutta pinnan alla on jotain hämärää... Leffa sisälsi paljon populäärikulttuuri viittauksia, joita oli hauska bongailla. Päällimmäisenä tuli mieleen Blade Runner, robocop ja Terminator ja muut kasarijutut. Muutenkin design on sekoitus vanhaa kasarin aikaa, esim. näytöt on mustia joissa virtaa vihreä teksi. Robotitkin tuo mieleen, jotkut 80-luvun kotirobotit. Mukana oli myös se japanilainen poika UP-kohti korkeuksia-leffasta, mutta isoksi kasvaneena. Mieleen tuli myös loistava big hero six-animaatio. Mukana oli tietysti eeppistä robottivääntöä ja räjähdyksiä. Ymmärrän miksi tämä

Mitä saadaan kun kaksi maailman parasta näyttelijää tekee yhdessä elokuvan, no aika hyvä leffa!, eli Rob Reinerin (spinal tap) ohjaama The Bucket List - Nyt tai ei koskaan (2007). Pääosassa kaksi syöpää sairastavaa titaania, joilla on vain vuosi elin aikaa. Toinen on rikas mulkku Jack Nicholson ja toinen autokorjaaja-rasvari Morgan Freeman. Molemmat kuulee, että on vajaa vuosi elin aikaa ja vaikka ovatkin ihan eri luokista, niin Nicholson haluaa Morganin mukaansa täyttämään Freemanin listaa, joka on the bucket list (eli mitä pitää tehdä elämässään, ennen kuin luolee). Ja sehän sisältää Shelbyllä ajoa, laskuvarjo hyppyä, eeppisiä maisemia ja naisia yms. tai alunperin autokorjaajan listalla oli, että "tee hyvä teko" ja "naura" tyyppisiä lässynlää juttuja, mutta Jackie-boy tuunaa listaa vähän enemmän omaan makuunsa ja kohta ollaan pyramidin päällä juomassa maailma kalleinta kahvia Kopi Luwakia. Elokuvassa on hyviä elämänohjeita ja se pistää miettimään, että mi

10 vuotta minä siirsin ja siirsin tämän leffan katsomista ja DVD:kin lojui hyllyssä vuosikausia koskemattomana. En tiedä miksi, mutta aina tuli vaan jotain muuta, joka piti nähdä ensin. Ehkä nyt oli se oikea hetki nähdä tämä komea mestariteos, eli Darren Aronofskyn ohjaama The Wrestler vuodelta 2008. Huhhuh mikä leffa. Nippelitieto: The Wrestler – painija kertoo 1980-luvulla parhaat päivänsä viettäneestä showpainijasta Randy ”The Ram” Robinsonista (Mickey Rourke), jonka sydän kuitenkin pettää erään ottelun aikana. Hän on pakotettu lopettamaan uransa, minkä jälkeen hän alkaa korjata välejä aikuisen tyttärensä kanssa. Halu palata kehään kuitenkin kasvaa, kun normaalin elämän viettäminen osoittautuu liian vaikeaksi. Elokuvaa on luonnehdittu Mickey Rourken paluuelokuvaksi ja sai lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia. Heti alussa elokuva koukutti ja innosti katsomaan lisää ja lisää. Kiinnostuin jopa vapaapainin maailmasta, joka on ollut mulle epäkiinnostava ja vieras maailma. Draam

Katselin nyt loppuun ensimmäisen kauden DC:n TITANS sarjaa. Mulla oli kovat odotukset, että nyt saadaan vihdoinkin Netflixin Daredevilin ja Punisherin kaltainen synkkä laatusarja DC:lle. No synkkähän tämä oli ja sisälsi kiroilua, naimista, tappamista, gorea, kauhuelementtejä, kaikkea mitä olen aina kaivannut tällaiseen sarjaan, mutta silti tämä ei tuntunut aikuisten sarjalta kuten Punisher, vaan enempi nuorten sellaiselta, eikä sekään välttämättä haittaa, vaan synkkyyden ja vakavuuden illuusion hajotti aina joku hupaisa scifi-elementti tai esim. hassunhauska Doom patrol , joka nähtiin nelos jaksossa. Eli vakavuutta "aikuistenoikeesti" ei pystytty säilyttämään. Toinen mikä Häiritsee näissä tämänkaltaisissa sarjoissa on pieni budjetti, eli aina kun kehiin tulee joku tiikeri tai avaruusalus, niin se näyttää todella kököltä ja cgi on kuin vuodelta 1997. Parhaimmillaan sarja on maanläheisissä kohtauksissa ja huonoimmillaan scifi-karkeloissa. Paras jakso oli tietysti Rob

Viime kesänä kun näin ekan kerran trailerin Teen titans go! to the movies elokuvasta, niin en ole malttanut odottaa, että pääsen näkemään tämän leffan, joka muistuttii loistokkuudessaan Lego Batman elokuvaa. Nyt vihdoinkin sain Blu-rayn käsiini ja heti leffa pyörimään ja muksuille popparit käteen. Vähän vaihtelua synkeälle Titans sarjalle, jossa on samat hahmot. Ainoastaan Cyborg on tässä sarjakuvien malliin mukana. Elokuvassa Robin ja teini Titaanit ovat surullisia, kun eivät saa omaa warner bros leffaa, vaikka kaikilla muilla supersankareilla on. Jopa batmanin hovimestari, auto ja varustevyö saavat omat leffansa ennen robinia. Samalla deadpooliksi luultu Slaaaaaade, suunnittelee katalaa juonta. Mukana vilahtaa kaikki dc:n hahmot Batman etunenässä. Leffa tarjosi nerokasta parodiaa DC:n maailmasta ja kaikki sen hassuudet ja "heikkoudet" naurettiin läpi hyvässä hengessä. Stan Leekin teki parit cameot, koska vaan pitää cameoista vaikka tiesikin olevansa dc-leffassa. Ja t

Katselin tällaisen Brasilialaisen Netflix komedian nimeltä Lentokonetila (2020). Nimi viittaa kännykässä olevaan tilaan, jossa ei saa yhteyttä someen, tai nettiin. Elokuvassa Larissa Manoela on Ana, jonka elämä perustuu somessa olemiseen ja hän saakin mallitoimistosta elantonsa siitä, että hän näyttää ihmisille somen kautta kuinka pukeutua muodikkaasti. Puhelimen räplääminen on sillä tasolla, että Ana ajaa kolareita vähän väliä, ottaa kolarista ja itsestään selfien ja jatkaa puhelimen räpläämistä. Yhtenä päivänä kolari koituu liian vaaralliseksi ja Ana tuomitaan isoisänsä (Erasmo Carlos) luokse maalle elämään ilman puhelinta. Tämä aiheuttaa tietenkin vierotusoireita ja muita ongelmia. Kunnes Ana huomaa, että elämä somen ulkopuolella voi olla aika avartavaa. Elokuva käsittelee hyvin nykyajan puhelinriippuvuutta ja somessa elämistä ja se pistääkin miettimään omaa somekäyttäytymistä ja puhelinriippuvuutta. Tässä ei mennä ihan niin synkkiin vesiin, kuin Black mirror-sarjassa, mutta

The Guyver  (1991) Vastaan tuli sellainen leffa, että ihmettelen miksen ole nähnyt tätä aiemmin, mutta jos olisin nähnyt sen ilmestymisvuonna 1991, se olisi voinut olla hitti, tai sitten ei. Kyseessä on Japanilaiseen mangaan (Yoshiki Takaya) perustuva jenkkiadaptaatio The Guyver (Tunnetaan myös nimillä: Alien Cop, Mutronics, Mutronikit - Vaaralliset vieraat). Olen nähnyt tästä joskus pätkiä ja luulinkin sen olevan joku japanilainen sarja. Elokuvassa heikon itsepuolustuslajin taidot omaava kaveri (Jack Armstrong) saa aliensupersymbioottipuvun itselleen vahingossa ja rupeaa taistelemaan hirviöitä vastaan, jotka näyttävät isokokoisita gremlinseiltä. Mark Hamill (star wars) näyttelee Jim Gordonin näköistä heppua, joka on hyvisten puolella. Jeffrey Combs näyttelee heppua, joka on täysin sama kuin Re-animatorin dr.West, mutta onkin Dr.East  :D  Kätyrinä nähdään alkuperäisestä Hills have eyesistä tuttu mörkö Michael Berryman! Erilaisia Cameoita vilahtelee myös, kuten

Tuli katsottua Gregory Hoblitin ohjaama yliluonnollinen thrilleri FALLEN - Kadotettu vuodelta 1998. Pääosassa Denzel Washington. Viimeksi olen katsonut tämän melkein 20 vuotta sitten ja pidin silloin, joten päätin katsoa nyt uudelleen. Elokuva on samoilta ajoilta, kuin End of Days ja Devil's advocate, joten saatanan ruumillistumisteemaa tässäkin sivuutaan. Satanismi oli muutenkin tabu ysärillä. Tuohon aikaanhan yliluonnolliset elokuva t, sarjat ja demonit olivat aika pinnalla. Elokuvasta huokuukin 90-luvun lopun meininki. Alussa näemme kuinka Elias Koteas (Casey Jones turtleseista) revittelee parhaassa roolissaan kuolemaantuomittuna vankina ja tätä olisin voinut katsella enemmänkin. Myös James Gandalfini hyppää pian kehiin lahjuksia vastaanottavana importolueita ryystävänä poliisina, jonka näyttelemistä katselisin myös pitempään. Denzel Washingtonin parina nähdään John Goodman, joka on kyllä monipuolinen mies, kun vertaa tätä roolia vaikka saman ajan kivisiin ja sorasi

Katselin uudelleen 14 vuoden jälkeen Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind ) joka on Michel Gondryn ohjaama elokuva vuodelta 2004. Katselin sen DVD:ltä, koska netflix mainosti sitä episodissa :D. leffa on täynnä kovia näyttelijöitä. Kate Winslet on todella symppis impulsiivisena hiustenväriä vaihtavana Clementinenä. Samoin Tom Wilkinson vanhempana tohtorina. Elijah Wood on parhaassa roolissaan sitten Pawn shop chroniclen, pikkuhousuja varastelevana luuserinilkkinä. Mun mielestä David Cross voisi olla ulkonäkönsä puolesta Mark Ruffalon kalju veli ja onkin hassua, että molemmat näyttelijät ovat tässä leffassa. Kristen Dunst on aikalailla oma itsensä. Vaikka kyseessä on rakkausdraama, niin välillä meno on kuin thrillerissä ja välillä tulee scifi ja kauhu elementtejä, kun seikkaillaan Joelin katoavissa muistoissa. Efektit ovat hienon realistisia ja mitään cgi:tä ei huomaa mistään. Musiikit ovat todella hyvin sopivat tähän elokuvaan. Vaikka nuorena pidin todella pal

Kävin äsken katsomassa teatterissa Marvelin uusimman tuotoksen, eli Anna Bodenin ja Ryan Fleckin ohjaaman Captain Marvelin (2019). Pakkohan se oli katsoa ennen End gamea, vaikka leffa ei itsessään niin kiinnostanut, enkä edes katsonut yhtään traileria kokonaan. Ajattelin, että se on taattua laatua ja yllättää jollain tavalla. Siinä mielessä se oli pettymys, mutta viihdyin kumminkin koko keston ajan ja mukana oli yksityiskohtia, joita bongailla. Leffa alkaa avaruusplaneetalta ja koko homma tuo mieleen, jonkin skifisarjan enempi, kuin supersankarileffan. Star trek tyyliin avaruusolennot ovat sitä, että naama on maalattu siniseksi, tai vihreäksi ja veri on sinistä, muuten ollaan, kuin ihmisiä. Tällainen ei totuuden nimissä ole koskaan kiehtonut minua. Enempi tykkään, että alienit ovat todella erilaisen näköisiä ihmisiin verrattuna, mutta jatketaan. Muutamien sattumusten jälkeen Vers (ihana Brie Larson) joutuu maaplaneetalle eli c-53 tai joku sellanen ja saa kumppanikseen nuorennetu

Katselin viimeksi kokonaan isän kanssa elokuvateatterissa 1988, Robert Zemeckisin ohjaaman Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? Silloin olin vissiin liian pieni katsomaan tätä ja alitajuntaan jäi sellainen olo, että ei haluakkaan katsoa tätä kovinkaan usein. Omistin kyllä kuuntelukasetti/kirja-yhdistelmän tästä, jota tuli pyöriteltyä sitten useamminkin. Nyt saikkupäivän kunniaksi ajattelin sitten katsoa tämän uudelleen, kun tuli ostettua tuo dvd:kin siitä. Ja leffa osoittautuikin manioksi nostalgiatripiksi. Bob Hoskins on noir-tyylinen etsivä 40-luvun hollywoodissa ja hän ryyppää kokoajan viskiä, koska piirroshahmo tappoi hänen veljensä, puottamalla pianon päälle, murskaten pään. Hän saa keikan kuvata Roger Rabbitin vaimoa Jessica Rabbitia pettämispuuhissa Marvin Acmen kanssa. Acme omistaa toontownin, missä piirroshahmot elää. Acme kuolee ja Rogeria syytetään tästä, joten paikalle saapuu Christopher Löydin esittämä Judge Doom. Elokuva oli aikanaan uraa uurtava monellakin tapaa, m

Katselin efektivelho Stan Winstonin ( terminator, aliens, predator, jurassic park) ohjaaman monsteri slasher elokuvan PUMPKINHEAD - koston paholainen (1988). Nuorisoporukka ajaa vahingossa Lance Henriksenin pojan päälle ja poika kuolee vammoihin. On aika manata esille Pumpkinhead, jotta kuolema saadaan kostettua. Pumpkinhead muistuttaa alienin xenomorphia, jolle on tempastu nahka ylle, eikä se ole ihme koska Stan Winston on ollut loihtimassa efektejä mm. Aliensiin. Toinen mikä tulee mieleen on vanhan turtles piirretyn pizzamonsters jakso. Pizzahirviöt olivat aivan pumpkinheadin näköisiä. Lance Henriksen vetää yhden parhaista rooleistaan. Muista ei voi sanoa samaa vaan kyseessä on aika persoonaton perus slasher-nuoriso joukko. Haggis-noita on kanssa aika vekkuli tapaus. Leffa oli hauska pieni kauhupätkä hienoilla tehosteilla, joka sai oman franchisen jatko-osineen, sarjakuvineen, leluineen, videopeleineen ja kaupanpäälle kulttistatuksen. Räppäri pumpkinhead on ottanut nim

Uuden Critters-leffan innoittamana ajattelin katsoa dvd:ltä yhden ala-asteen suosikeista taas kerran uudelleen. Ei näitä ole tullut katsottuakaan aikuisiällä turhan montaa kertaa. Kyseessä on siis Critters - Keskiyön nakertajat, vuodelta 1986. Ohjaus Stephen Herek (Billyn ja tedin maailma). Vuoden 1984 hitin Gremlins - riiviöt innoittamana julkaistiin pari vuotta myöhemmin samanhenkinen, mutta vielä rajumpi kauhukomedia nakertajat, joka sisälsi mustaa huumoria ja pieniä pörröisiä hirviöitä. Saman tyyliset pikkuiset riiviöhahmot olivat tuolloin suosittuja monissa elokuvissa ja leluissa (esim. Boglins). Tämä olikin erittäin jännä leffa ala-asteelaiselle Kaitsulle. Leffa kertoo perinteisen kauhutarinan maalla asuvasta nelihenkisestä Brownin perheestä. He eivät tiedä että "Critet" ovat karanneet avaruusvankilasta kaukaisella planeetalla ja nyt ne ovat suunnistamassa maata kohti. Critet ovat pieniä karvaisia otuksia, joilla on kyltymätön ruokahalu. Nakertajien perään l

Mielestäni Daredevil sarja on parasta mitä netflixillä on ollut tarjota ja Daredevilissä yksi parhaimmista asioista oli Punisherin ensi esiintyminen kakkoskaudella. John Brenthalin kirveellä veistetty olemus ja murahtelu toimi kuin tuhat volttia. Kun Punisher sai oman sarjansa olin mukana ihan täysillä ja eka kausi oli loistava! Nyt katsoin sitten sarjan viimeisen, eli kakkoskauden loppuun ja täytyy sanoa, että taso pysyi yllä loppuun asti. Mukana oli kaikki elementit mitkä tekivät näistä juuri minulle mahtavia. Oli psykologiaa, draamaa, realismia ja ultimaattisen brutaalia väkivaltaa. Asioita käsiteltiin aikuismaisesti ja päähenkilöiden motiiveja ruodittiin todenteolla. Psykopaattien ja sosiopaattien mielen syövereihin pureuduttiin toden teolla ja hartaasti. Punisherin häilyvää rajaa hyvän ja pahan rajamailla pohdittiin syvällisesti, samoin Billy "Jigsaw" Russon ruumiin ja mielen kuntoutusta käytiin läpi mielenkiintoisesti. Mukana oli myös uusi mielenkiintoinen ha