The Flash televisiosarjan pilottijaksoa myytiin vuonna 1990 harhauttavasti elokuvana VHS-muodossa. Juuri oli tullut suosittu Batman (1989) ja Darkman (1990) ja synkät supersankarielokuvat olivat supersuosittuja. Niinpä Flashista tehtiin televisiosarja, joka sai ensin pilotti osan. Arvostelen pilotin erikseen, koska lapsena sitä pidettiin Flash-elokuvana. Pilotissa katuja hallitsee holtiton moottoripyöräjengi, joka pitää kaupunkilaisia pelon vallassa ja räjäyttelevät autoja ja taloja riehuessaan pitkin katuja. Samaan aikaan Barry Allen on labrassaan tutkimassa rikoksia, kun salama iskee ikkunasta osuen Barryyn ja epämääräisiin kemikaaleihin. Myöhemmin paljastuu, että Barry on saanut uusia voimia ja hän on salaman nopea. Moottoripyöräjengi hyökkää poliisivoimia vastaan ja samalla kuolee Barryn poliisiveli. Barry aikoo kostaa Jengille käyttäen uusia voimiaan ja asua, joka kestää suunnatonta nopeutta. Jengiä johtaa sadistinen arpeutunut Pike. Moottoripyöräjengi salaisine kerhot

Ostin tämän leffan ja lopulta katsoin sen sitten netflixistä, kun se sinne ponnahti melkein heti oston jalkeen. Kyseessä on siis Nolanin luottokuvaajan Wally Pfisterin (inception) ohjaama tieteiselokuva Transcendence (2014). Pääosassa itse Johnny Depp on tiedemies, joka tutkii tekoälyä. Kun Deppiin iskee kuoleman sairaus, niin hänen tiedeystävänsä ja vaimonsa siirtävät hänen tietoisuuden tietokoneeseen. Kun hyvä tiedemies pääsee leviämään koko internettiin, alkaa hän haalia rahaa ja nanoteknologiaa hyväksikäyttäen alkaa kasaamaan armeijaa vapaaehtoisista työläisistä. Vastarintaliike koettaa estää tätä, mutta Johnny on jo pilvi nanopartikkeleita jotka leviävät vesisateen mukana ympäriinsä. Elokuva kertoo sanallisesti ja luo isompaa uhkaa, kuin mitä todella leffassa näytetään. Paperilla juoni näyttää todella mielenkiintoiselta, mutta ruudulla ei näy mitään ihmeellistä juurikaan. Erikoisinta on että pääosassa on Depp, mutta jäbä on lähinnä tietokoneesta kuuluva ääni suurimman osan

Olen aina inhonnut Isäni on turbomies elokuvaa monestakin syystä, mutta lähinnä siksi, että se aikanaan teki coolista terminaattorista pellen ja oli muutenkin lapsellinen elokuva. Nyt Joulun lähestyessä päätin kokeilla miten elokuva lasten kanssa katsottuna toimii. Jingle All The Way (1996, Ohj. Brian Levant) Suom. Isäni on Turbomies Arnold Schwarzenegger esittää kiireistä business-isää, joka lupailee pojalleen vaikka mitä, mutta työkiireiden takia hän joutuu aina pettämään lupauksensa. Kun isän luottamus on vaakalaudalla hän päättää hankkia poikansa joululahjatoiveen millä hinnalla tahansa. Kyseessä on loppuunmyyty, supersuosittu Turbomies-toiminta figuuri. Jouluaattona Arska raivaa tietään ympäri kauppoja piesten kilpailijat ja muut tontut, että figuuri löytyisi vielä jostain. Samaan aikaan naapurin eronnut mies havittelee Arskan paikkaa, Schwarzeneggerin kotoa ja tämän vaimon kainalosta. Tilanne eskaloituu poliisijahtiin. Tämä tosiaan oli yksi Arska-inhokkejani, joka

Katselin tuossa ennen Joulua 2018 James Francon ohjaaman tositapahtumiin perustuvan elokuvan The Disaster artist vuodelta 2017 netflixistä. Elokuva kertoo yhden maailman huonoimman elokuvan teosta, komelluksista sitä tehdessä ja ennen kaikkea persoonallisesta henkilöstä Tommy Wiseausta, josta kukaan ei tiedä milloin hän on syntynyt, mistä maasta hän on kotoisin ja miksi hänellä on niin paljon rahaa. James Francon veli Dave Franco esittää Gregiä, surkeaa näyttelijää, joka tapaa näyttelypiireissä kummallisen ja omituisen hahmon, Jamesin esittämän Tommyn. Tommy lupaa Gregille ummet ja lammet, jotta hän lähtisi Tommyn kanssa etsimään onnea ja näyttelijäuraa Los angelesista. Rahaa näes on kummallisen paljon Tommyllä käytössä ja asuntoja. Tommy myös väittää, että on saman ikäinen kuin Greg, joka on 19, vaikka Wiseau näyttää 45-veeltä. Kun ura ei urkene, päättävät miehet tehdä yhdessä oman elokuvan The ROOM, ja loppu on historiaa. Elokuva oli todella miellyttävä, helppo katsella ja

Christmas vacationin jälkeen ajattelin tarkistaa sarjan toisen osan, mitä en ollut siis vielä nähnyt, eli National Lampoon’s European Vacation – Mieletön kesis, vuodelta 1985. Tällä kertaa  Griswaldin perhe lähtee euroopan reissulle. Chevy Chase on jälleen perheen päänä, kun Griswaldit voittavat tv-kisassa matkan euroopan läpi. Beverly D’Angelo toimii taas ihastuttavana äitinä, mutta lasten näyttelijät ovat vaihtuneet Dana Hilliin ja Jason Livelyyn. Danan poikaystävänä nähdään Karate Kidistä tuttu pahis William Zabka. Mel Smith tekee myös lyhyen roolin Lontoolaisen hotellin managerina. Addams family-sarjasta tuttu John Astin nähdään visailuohjelman juontajana. Matkalla käydään mm. Tower Bridgellä, Buckingham palacessa, big benillä, Stonehengessä, Eiffel-tornissa, Louvressa, Notre Damen katedraalissa, Rooman kolosseumilla jne… Tämä sarjan osa oli myös huvittavaa menoa alusta loppuun. Pari kohtaa oli sen verran liioiteltuja, että ne ei naurattaneet niinkään, mutta realisti

Sekalaisia Jouluelokuvia Tähän mennessä joulua 2019 olen katsellut sekalaisia jouluaiheisia elokuvia, joista nyt listaan muutaman: Mauri Kunnaksen Joulupukki ja Noitarumpu on vuoden 1996 piirroselokuva, joka pohjautuu samannimiseen Mauri Kunnaksen kirjaan. Vaikkei tämä ole minulle mikään suunniteltu perinneleffa, niin silti se tulee joka joulu katsottua ja löytyy myös dvd:nä hyllystä. Mauri Kunnaksen kirjoja tuli lapsena luettua ja varsinkin katseltua, joten tämän leffan piirrostyyli miellyttää silmää. Yksityiskohtaisia vanhanajan talonpoikaistavaroita ja asuintorppia on mukava ihastella korvatunturilla. Elokuvassa on muutama hieman creepy kohtaus, joka johtuu lähinnä karmivasta poppamies musiikista, joka voi olla pienelle lapselle hämmentävää. Mukana on myös tunnettujen hahmojen piirroscameoita kuten Keith Richards, ZZ top ja Ringo Star. Tämä on hyvää vastapainoa muovisille amerikkalaisille Jouluohjelmille. Seuraavaksi sitten muovisia amerikkalaisia Jouluelokuvi

Muistan kun näin ekaa kertaa kaupan lehtihyllyssä keikkuvan Hellboy sarjakuva-albumin. Se näytti mustavalkoisine sivuineen ja Mike Mignolan tyyliteltyinä piirroksineen melko badassiltä ja erilaiselta sarjakuvalta ja olihan se pakko napata vaikka maksoikin maltaita silloin, koska kyseistä sarjaa ei meidän maassa liiaksi ollut julkaistu ja tämäkin kokoelma parhaita osia. Kun sain kuulla, että hellboystä oli tulossa elokuva, niin voi pojat, että olin riemuissani. 2003, kun ei vielä ollut liiaksi hyviä supersankari ja sarjakuvaleffoja tullut ja lähiaikojen parhaat olivat x-men, spider-man1 ja daredevil. Ja kun se vihdoin tuli 2004 elokuviin, niin eihän se edes pettänyt vaan oli oikein loistava ja viihdyttävä pläjäys vähän kaikkea ja osittain jopa sarjakuvalle uskollinen. Tarinakin oli kuin melkein Hellboy: Seed of Destruction tarinasta. Vertailuksi  teattereissa pyöri Catwoman, blade trinity, Fantastic Four ja Van Helsing 📷:D Pitkään tämä keikkuikin yhtenä parhainpana sarjisleffana

Katselin eilen kolmannen kerran loistavan, Joel Schumacherin ohjaaman elokuvan Phone booth, vuodelta 2002. Ensimmäisen kerran näin sen uutena ja noin kymmenen vuoden välein tämä leffa toimii aina loistavasti. Elokuva kertoo Colin Farrellin esittämästä limaisesta mulkerosta, joka jää sala-ampujan takia kiikkiin puhelin koppiin. Soittaja pelaa sairasta peliä ja Farrell ei saa sulkea puhelinta, vaikka mikä häiriötekijä yrittäisi sulkea sen,  tai saa välittömästi surmansa. Elokuvan juonesta tulee etäisesti mieleen Speed puhelinkopissa ja tarkka-ampujan motiiveista SAW. Leffassa parasta on sen pituus, joka on vain 1h 20min lopputeksteineen ja koko sen ajan katsoja pysyy jännityksessä (vaikka olisi nähnytkin leffan aiemmin). Mulkeroa rupeaa loppua kohden symppaamaan ja Farrell tekeekin loistavan näyttelijä suorituksen. Myös Forest Whitaker on hyvä ylikonstana, joka yrittää saada selville Farrellin motiiveja roikkua puhelinkopissa. Kiefer Sutherland on myös ikimuistettava. Katie Holme

Pyrin katsomaan kaikki DC-animaatio elokuvat, mitä markkinoille on ahkerasti useita tullut viime vuosina ja jos DC ei loista jonkun mielestä elokuvamaailmassa, niin ainakin se näyttää mielettömän siistejä visioita animaatioelokuvien maailmassa ja jos nämä kaikki olisi saatu liveactioniksi olisi siitä syntynyt mielettömän hieno leffauniversumi ja sen lisäksi täysin oman tyylinen maailma, jota ei voi verrata marveliin. Yksi näistä tämän vuosikymmenen julkaisuista nousee mielessäni toisten ylitse Justice League sarjassa ja se on todella mielenkiintoinen vaihtoehto-aikajanalle sijoittuva visio, ja suureen sarjakuvaspektaakkelin perustuva The Flashpoint paradox, vuodelta 2013. Leffan alussa flash ja Justice League, nappaavat reverse-flash pahiksen, ja flash lähtee juoksemaan vihaisena speed forcella pois tilanteesta. Seuraavaksi hän herää työpöytänsä äärestä ja lähtee ulos maailmaan, jossa mikään ei ole kuin ennen. Flashin äiti onkin hengissä, mutta Barryllä itsellään ei ole salaman

Jouluelokuva kakkosena päätin katsoa elokuvan, jota en ollut nähnhyt aikaisemmin. Vaikka kyseessä on legendaarinen leffa-sarja ja juuri mun sukupolven lapsuuden leffoja, niin jostain syystä, en ole tätä koskaan nähnyt, eikä ystäväpiirissänikään kovin moni tunnustanut, kun kyselin, joten päätin hoitaa homman alta ja katsoa sen pois. Kyseessä on hulvaton National Lampoon's Christmas Vacation, eli suomeksi paremmin tunnettu Joulupuu on kärvennetty, vuodelta 1989. (Täytyy vielä mainita, että lamppujen sytytys kohtauksen olin nähnyt aiemmin, joten pätkiä ainakin olen tästä joskus katsonut.) Elokuvassa Chevy Chase on Clark Griswold, joka yrittää järjestää Griswoldien perheelle täydellistä joulua, mutta mitä kovemmin hän yrittää, sen enemmän asiat menevät myttyyn ja perhe kärsii. Asiaa ei auta, että hankalat sukulaiset päättävät tulla koko joulukuuksi asumaan Griswoldeille.  Näin vanhempana on helppo samaistua Chevy Chasen hahmoon ja hänen tuskailuun. En ollut muuten aiemmin pa

8- vuotiaana Batman (1989) jälkeen seuraavaksi jännintä oli nähdä videovuokraamossa "Flash-elokuva". Tuijottelin sen kantta pitkään miettien mitähän se sisältää ja onko elokuva pelottava yms. Vuosi myöhemmin sain ostettua kasetin kaupasta ja myös jatko-osan Tricksterin kosto. Ne löytyivät anttilan alelaarista. Vieläkin oli jännää päästä näkemään leffat, mutta melko nopeasti hoksasin, että kyseessä olikin sarjan pilotti jakso ja sen viimeinen pidempi osa. Tuota kyseistä sarjaa en päässyt koskaan näkemään noita kahta jaksoa enempää, mutta Flash oli niin coolisti tehty äijä, että se jäi minulle definitiiviseksi versioksi flashista, joka oli kuin sarjisten sivuilta repäisty. Vihdoinkin pääsen näkemään koko sarjan koko komeudessaan. Mukana tricksterinä jokerimainen Mark Hamill!! Theme by Danny Elfman! -4.5.2019

Katsoin kaksi mielestäni parasta x-men elokuvaa peräkkäin ja tarkastelin, ovatko ne kestäneet aikaa, vai joko mieli alkaa muuttua. Toinen niistä oli Hugh Jackmanin miltei 20-vuotisen Wolverine-roolin lopettava LOGAN.  Jo Dark Knight trilogian alkuajoista uskalsin toivoa, että Wolverine saisi saman käsittelyn uskottavalla ja realistisella elokuvalla, joka on lasten ja nuorten sijasta suunnattu suoraan aikuisille. Siis todellinen pesäero tuolle sci-fin ja fantasian täyttämälle x-men sarjalle, jonka wolverinen soolot olivat täyttä huttua. Tosin The Wolverine (2013) esitteli, jo vähän parannusta, mutta silti se ei tarjoillut sitä raadollista draamaa ja k-18 meininkiä, jota odotin näkeväni. Monta monituista vuotta siinä meni, kunnes Wolverinen joutsenlaulu vihdoin saapui kankaile 2017. Traileri näytti täydelliseltä. Musiikki oli Johnny Cashia ja kaikki viittasi karuun draamaan, josta teiniromanssit puuttuivat.  Kun vihdoin pääsin näkemään elokuvan ja sen tyylikkäät alkumetrit,

Sin City (2005) Nuorena kollina lainailin paljon sarjakuva-albumeita kirjastoista ja aina laadun tae oli Frank Miller ja varsinkin Sin City-sarjakuvat. Ostinpa niitä myöhemmin kotiakkin. Kun kuulin, että sarjakuvasta olisi tulossa elokuva olin aika täpinöissä, mutta kun näin ensimmäisen trailerin ja huomasin, että leffa oli tehty yksyhteen muistuttamaan sarjakuvan ruutuja ja Frank Millerin persoonallista tyyliä, kusin jo hunajaa. Teatterikierros oli myös tajunnan räjäyttävä ja hommasin tämän dvd:nä heti kun se julkaistiin. Myöhemmin päivitin myös Blu-rayhin. Nyt oli vuosien jälkeen aika katsastaa miten leffa oli kestänyt aikaa. Robert Rodriguezin, Quentin Tarantinon ja Frank Millerin ohjaama soppa oli kaikessa sarjakuvamaisuudessaan edelleen hyvin viihdyttävä. Raflaavimmat jutut olivat muuttuneet kesymmän oloisiksi ajan saatossa ja mietinkin, kuinka kipeän leffasta olisi saanut, jos se olisi kuvattu esim. Sicarion tyyliin ja unohdettu sarjakuvamainen tyylittely ja yliampuv

Muistan kun Rautajätti oli elokuvateattereissa vuonna 1999. Olin silloin sen verran vanha, että ei kiinnostanut käydä piirrettyä katsomassa, vaan valitsin Matrixin. Sitten siinä kävikin niin, että meni 20-vuotta hujauksessa, kunnes rupesin tätä etsimään julkaisuna ja suomidubbaus olisi oltava, että lapsetkin jaksaa katsoa. Noh ainoa ratkaisu olisi ollut kallis vhs, joten leffa jäi hommaamatta. Onneksi 21 vuoden jälkeen netflix pelasti laadukkaalla striimillä ja saatiin filmi katsottua. Kyseessä on warner brossin julkaisema ja Brad Birdin (pixar, incredibles) ohjaama animaatio 1950-luvun Mainesta, johon tipahtaa muistinsa menettänyt sotarobotti. Sen löytää pieni poika metsästä ja heille koituu yhteisiä seikkailuita ja kommelluksia kunnes FBI ja armeija saavat vihiä uhasta ja kohta on jo atomipommia niskassa. Animaatio oli todella nättiä oldschool- piirrostyyliä ja taustat oli komeita. Pidin paljon visuaalisesta tyylistä ja robotti oli hienosti luotu. Tarina oli vanha tutt

Lainasin kirjastosta Lynne Ramsayn ohjaaman draaman Poikani Kevin (2011), jonka olen jo vuosia halunnut nähdä, mutta aiheen takia, ehkä alitajuisesti, vältelly. Joulun aikaan tuli katsottua paljon kaikkea kevyttä huttua, niin välillä vähän laatuakin, siis ahdistuksen muodossa, pliis. Elokuva kuvaa äidin (loistava Tilda Swinton) ja pojan (ärsyttävän loistava Ezra Miller) vaikeaa suhdetta vauvasta kahdeksantoista vuotiaaksi asti. Elokuvassa pompitaan ajassa kokoajan tragedian ennen ja jälkeen aikoihin. Elokuvassa on siis suuri tragedia aiheena, jonka ympärillä pyöritään. Elokuva perustuu samannimiseen romaaniin, joka ilmeisesti menee aika samalla lailla. Mukana on muutamia koomikoita, jotka tekevät hyvää työtä, koska tästä leffasta ei löydy mitään hauskaa ja siksi ihmettelinkin koomikoiden määrä, esim. isänä toimii John C. Reilly ja väsyneenä työkaverina Siobhan Fallon Hogan, joka on sama kuin kaikissa rooleissa, mutta toimii tässä inhorealistisena versiona itsestään. Ezra

Katselin tämän joulun ensimmäisen jouluaiheisen elokuvan. Se on yksi tärkeimmistä lapsuuteni elokuvista, ja yksi parhaista sarjakuvaelokuvista koskaan. Kyseessä on tietenkin Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, vuodelta 1992. Batman Returns (1992) Elokuvassa on Jouluaatto ja Gothamissa kuhistaan viemäreissä elävästä Pingviini-miehestä (Danny DeVito). Max Shreck (Christopher Walken) suunnittelee Gothamiin voimalaa, joka voiman tuottamisen sijasta imisi Gothamista virtaa. Bruce Wayne (Michael Keaton) ei suostu rahoittamaan voimalaa, mutta Pingviini yhdistää voimansa Shreckin kanssa ja samalla haluaa löytää vanhempansa, jotka hylkäsivät tämän ollessa vasta vauva. Katuja terrorisoi Red Triangle-sirkus jengi ja paikkoja räjäyttelee pvc:hen pukeutunut kissanainen (Michelle Pheiffer). On siinä Batmanille puuhaa. Muistan kun isä vei minut katsomaan tätä elokuvateatteriin. Batman oli vanhemmille tuttu 60-luvun sarjasta ja hän varmasti ajatteli, että tässä mennään katsomaan jotain värikä